Eläkeläisrouvat Sirkka
ja Anja nauttivat päiväkahveja paikallisessa leipomossa. Kahvilusikat kilisevät
ja iskelmäradio pauhaa taustalla.
Sirkka:
Pyllyistä ei ole soveliasta puhua.
Anja:
Mutta onhan sinullakin sellainen?
Sirkka:
On on, mutta julkisesti se ei ole täällä.
Anja:
Jaa väitätkö, että se katoaa astuessasi ulos kadulle?
Sirkka:
No en tietenkään, mutta eihän kukaan puhu takapuolestaan kuin kuiskaten.
Anja:
PYLLY!
Sirkka:
Shh ole hiljaa, hulluko olet?
Anja:
En tai en ainakaan ole huomannut olevani. Mutta ei kai sitä itse huomaakaan,
joten eipä tuota ikinä tiedä. Muuten minkä ihmeen takia en saa puhua pehvoista?
Sirkka: En minä sinua
kieltänyt, mutta emmekö voi puhua jostain muusta? Ei täällä kahvisalongissa
passaa puhua, no niistä, siis niistä mistä nyt juuri puhuit.
Anja:
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Sirkka:
No vaikka Soinista, siis tuosta Timpasta.
Anja:
Jaa keksit tuon kuin näit Timpan kuvan tuosta lehdestä.
Sirkka:
Niin olihan minun pakko saada sinut toisille raiteille.
Anja:
Tulet pettymään sillä minä aion jatkaa puhumista pyllyistä. Tarkalleen ottaen
noin kahden ja puolen sekunnin kuluttua. Eli hyvin pitkälti - juuri nyt.
Sirkka
taipuu vastatuulessa
Sirkka:
No ei kai tässä sitten muuta voi, kuin istua ja punastella. Onneksi en sentään
lisännyt poskipunaa käydessäni vessassa.
Anja:
Haa, sinä sanoit vessassa!
Sirkka:
Niin minähän tulin juuri sieltä?
Anja:
Mainiota, jos kerran käyt vessassa, niin eikö tähän kohtaan sopisi pieni
juttutuokio kankuista? Siis tämä ei
ollut kysymys sillä minä olen jo päättänyt, miltei jo aloittanut.
Sirkka:
Huokaus, niin olet.
Anja:
Sinullakin on pylly, älä väitä muuta. Voit hyvin osallistua keskusteluun ja
vieläpä asiantuntevasti. Aloitetaan! Minulla oli vaikeuksia löytää housuja, tai
siis sopivia sellaisia. Viime lauantaina hikoilin kolme tuntia sovituskopissa,
kiskoen päälle farkkuja ja kaikenlaisia kaksilahkeisia.
Sirkka:
Miten tämä nyt liittyy asiaan?
Anja:
Sitten minä löysin vian.
Sirkka:
Siis oliko niissä housuissa vikoja? Niissä Aasiassa tehdyissä housuissa kyllä
saattaa joskus ollakin.
Anja:
No ei, en minä sitä tarkoita. Se vika on minun pyllyssä.
Sirkka:
Herran Jumala, älä nyt vaan ala mennä yksityiskohtiin. Mene lääkäriin jos
sinulla on jotain vaivoja.
Anja:
No en minä kipeä ole. Minun pyllyni nyt vaan on yksinkertaisesti liian iso. Ei
se katsos mahtunut niihin housuihin. Ei vaikka kuinka luki perfect fit. Ei ne
istunut lainkaan. Perfect skit minä sanoin ja jätin farkut kauppaan.
Sirkka:
Ei kamala, nyt sinä aloit kiroilemaan.
Anja:
Lupaan etten enää puhu rumia, sillä minä olen ratkaissut pulman.
Venyvä
ratkaisu
Sirkka:
Oletko löytänyt sopivat housut?
Anja:
En, mutta minä aion ostaa legginsit. Ne venyy ja paukkuu ja vielä minunkin
pyllyni kohdalta.
Sirkka:
Mitkä legginsit?
Anja:
Ne on sellaiset, vähän niin kuin trikoot. Muodikkaat, kaikki nuoret niitä
käyttää.
Sirkka:
Ei, nyt kyllä menee liian pitkälle. Eihän tuo meidän Reinokaan kalsareissaan
ulkoile. Tai ei ainakaan enää, koska tein sille sen selväksi. No anti olla. En
kai minä sinua voi estää ostamasta kalsareita, kun teet kuitenkin miten
lystäät. Höpötät kaiken maaliman pyllyistä ja peffoista vaikka minä punastuisin
niin, että syttyisin tuleen.
Anja:
Älähän nyt Sirkka, kyllä minä huomaisin jos olisit tulessa. Kai me nyt sitten
voidaan puhua siitä Soinin Timpasta, jos sinä mieluummin kravateista haluat
puhua.
Sirkka:
Ai, sinäkin huomasit. Kyllä sillä Timpalla oli ihan väärän värinen kravatti eilisessä
vaalitentissä. Ei se oikein ollut minkään
värinen, sellainen hailakka. Aina minä olen meidän Reinollekin sanonut, että
sen pitää olla punasta. Punasta, se
passaa aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.