Hei, nyt olisi elämä tarjolla.
Halvalla ei lähde, sillä sinun täytyy itse.
Tässä sitä olisi kuitenkin tarjolla.
Mitäs teet? Ei se ole ihan sama!
Tuhlari sinä olet, jos niin väität.
Katso eteesi, ei se tie ole joka aamu liki.
Kerran sinä seisoit siinä, justiinsa siinä missä
nytkin.
Olit pienempi, kevyempi, menossa yhteen suuntaan.
Totta kai se oli helpompaa. Todettiin ja sinä menit.
Nyt sinä olet tässä.
Ei hiiskaustakaan. Odotatko sanomaa?
Kuuntelet väärästä suunnasta.
Ei se tule ulkoa, vaan kasvaa sisältä.
Ei se ihan tyhjästä.
Sinun täytyy ruokkia, kasvattaa kuin matoa.
Tiesitkö, että mato voi katketa kahtia ja jatkaa?
Se jättää puolet taakseen. Kai se luopuu kun on pakko.
En usko, että se ajattelee, että kokeillaan nyt tätä.
Madoilla ei ole tylsää, ne elävät.
(Oma runo /2011 )
(Oma runo /2011 )
Rämmittiin
kuvaajan kanssa suolla. Hirvikärpänen ystävystyi kuvaajan kanssa, vaikkei vastakaikua
saanutkaan. Suo haisi mädälle, mutta aurinko
paistoi sen verran ihanasti, että eipä tuo haitannut.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.