Valkoinen hiljaisuus laskeutui 2000-luvulla koteihimme. Valkoisessa on oma harmoniansa, mutta minulle se on vaitelias. Tänään minä istuin koboltinsinisen taivaan alla, kiurujen yössä. Vierailin talossa, jonka perustat valettiin noin 80 vuotta sitten.
Puinen talovanhus on täynnä elämää, vaikkei siellä kukaan ole asunutkaan yli vuoteen. Talo tiesi kertoa minulle pienestä tytöstä, joka otti ensiaskeliaan verannan vihreällä lattialla. Se kertoi isännästä, joka viljeli maata. Maallista kultaa, josta emäntä leipoi leipää. Mennyttä aikaa, talo kuiskasi. Minulla on tarinoita niille, jotka osaavat nähdä, kuulevat silmillään. Minä vaalin elämän patinaa. Alut ja loput ovat silmänlumetta, ihmisten takertumaa. Se, joka elää kiurujen yössä, koboltinsinisen taivaan alla. Hän on osa, kappale kaikkea.
 |
Birger Kapiaisen, Kiurujen yö -tapetti. Väri: koboltinsininen. Satumainen tapetti, vaikken linnuista niin välitäkään. Tapetti koristaa vinttikamarin seinää.
|
 |
| Vintille johtavat siniset portaat. |
 |
| Vintin porraskäytävän seinä on maalattu punaiseksi. |
 |
| Olohuoneen seinän majesteetillinen tapetti. |
 |
| Olohuoneen persialainen matto on myös tuttu elementti nykysisustuksessa. |
 |
| Eteisen komero on sopivan kokoinen Liisalle. (Liisa Ihmemaassa) |
 |
| Keittiössä ei haittaa,vaikka aurinko ei paistaisikaan. |
 |
| Verannan lattia on vihreä. |
 |
| Kerro, kerro kuvastin, ken on sävyistä kaunehin. |
Tee aikamatka tapettien maailmaan. Montako kuosia tunnistat lapsuudestasi?
Jos pidit blogista, kerro myös kaverille 
Mummolassa oli kiurujen yötä yläkerrassa. Kiurujen yötä oli koko seinällinen, komerossa tuoksui naftaleeni.
VastaaPoistaMukava blogi, kiva, että joku haluaa panostaa juttujen sisältöön.
Minä yritän tässä kovasti muistella oman mummolani tuoksuja. Muistan vain, että tuoksu oli erilainen, jotenkin salaperäinen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tuntuu todella hyvältä saada positiivista palautetta. Blogi on rakas harrastus, vaikka välillä aika paljon aikaa viekin.