Aulangon
metsässä elää levollinen taru. Ruska-ajan kultainen hohde voimistaa tunnetta entisestään. Aulangon vuoren jykevä olemus on
huimaava kokemus. Ainakin viimeistään näkötornin huipulta, josta avautuu huikea
maisema Vanajaveden laaksoon.
Portaita
ja kivisiä askelmia on Aulanko täynnä. Graniitista tehtyyn näkötorniin johtavat
kiviset kierreportaat. Shakkiruutuisten välitasanteiden takia tornissa
vallitsee, Liisa ihmemaassa kaltainen, leikkisä tunnelma. Lisää porrasaskelmia,
(tasan tarkkaan 322 askelmaa) löytyy tornin alapuolella sijaitsevasta seinämästä.
Jyrkät kiviportaat kiemurtelevat melkein Aulankojärven rantaan saakka. Portaiden juurella asuu
karhuperhe kallioluolassa. Kovin on kylmä mesikämmenen kuono. Tassun asento on ihmisen luoma.
Sibeliuksen
kerrotaan saaneen innoituksen Finlandian sävellykseen Aulangon maisemissa. Minä
kuulen Amelien valssin soivan täällä. Portaissa ja metsän vaahteroissa. Hyppivän
kiveltä kivelle, kylpevän Metsälammen läpikuultavassa vedessä. Lopulta nukahtaen
Ruusulaakson valkoiseen paviljonkiin.
La Valse d'Amelie:
Laita
soimaan, jos haluat päästä Amelien tunnelmaan, katsoessasi alla olevia kuvia
Aulangon retkeltä (1.10.2011).
|
Aulangon näkötorni |
|
Näkötornin kierreportaat |
|
Minä näkötornin huipulla |
|
Näkötornista avautuva maisema |
|
Aulankovuoren seinämän kiviportaat |
|
Kiviportaat jatkuvat alas Karhuluolalle |
|
Yksi karhuluolan asukeista |
|
Älä syö minua! |
|
Aulankojärven ranta |
|
Aulangon Metsälampi |
|
Koskaan ei voi olla liian vanha kiivetääkseen puuhun! |
|
Joutsenlammen kaunokainen |
Lisää
tietoa Aulangon näkötornista ja Aulangon alueesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.