sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aulanko - mielikuvituksen rajamailla

  


Aulangon metsässä elää levollinen taru. Ruska-ajan kultainen hohde voimistaa tunnetta entisestään. Aulangon vuoren jykevä olemus on huimaava kokemus. Ainakin viimeistään näkötornin huipulta, josta avautuu huikea maisema Vanajaveden laaksoon.  

Portaita ja kivisiä askelmia on Aulanko täynnä. Graniitista tehtyyn näkötorniin johtavat kiviset kierreportaat. Shakkiruutuisten välitasanteiden takia tornissa vallitsee, Liisa ihmemaassa kaltainen, leikkisä tunnelma. Lisää porrasaskelmia, (tasan tarkkaan 322 askelmaa) löytyy tornin alapuolella sijaitsevasta seinämästä. Jyrkät kiviportaat kiemurtelevat melkein Aulankojärven rantaan saakka. Portaiden juurella asuu karhuperhe kallioluolassa. Kovin on kylmä mesikämmenen kuono. Tassun asento on  ihmisen luoma. 

Sibeliuksen kerrotaan saaneen innoituksen Finlandian sävellykseen Aulangon maisemissa. Minä kuulen Amelien valssin soivan täällä. Portaissa ja metsän vaahteroissa. Hyppivän kiveltä kivelle, kylpevän Metsälammen läpikuultavassa vedessä. Lopulta nukahtaen Ruusulaakson valkoiseen paviljonkiin. 


La Valse d'Amelie:


Laita soimaan, jos haluat päästä Amelien tunnelmaan, katsoessasi alla olevia kuvia Aulangon retkeltä (1.10.2011). 

Aulangon näkötorni
Näkötornin kierreportaat

Minä näkötornin huipulla
 
Näkötornista avautuva maisema




Aulankovuoren seinämän kiviportaat
Kiviportaat jatkuvat alas Karhuluolalle
Yksi karhuluolan asukeista
Älä syö minua!
Aulankojärven ranta
Aulangon Metsälampi
Koskaan ei voi olla liian vanha kiivetääkseen puuhun!
Joutsenlammen kaunokainen




Lisää tietoa Aulangon näkötornista ja Aulangon alueesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.