Pitsirintaliivit ja sarjamurhaaja

Ovikello soi. Iik nyt se tv-lupatarkastaja tulee! Juoksen portaat alas ja kurkkaan vaivihkaa keittiön ikkunasta ulos. Oven takana seisoo keski-ikäinen mies sinisissä haalareissa. Raotan ovea, samalla muistaen eilen katsomani tv-dokumentin sarjamurhaajasta. Miten voin olla näin naiivi? Tuntemattomille ei saa ikinä avata ovea, ei ainakaan ollessaan yksin kotona.

Sähköasentaja?

Pelko valtaa kehoni ja sydän hakkaa rinnassa. – Tulin korjaamaan saunan kiuasta, mies sanoo samalla astellen sisälle. - Oletko Heiskasen huoltoyhtiöstä, minä saan kysyttyä. – Olen sähköasentaja, mies toteaa. Voi herran jumala! Tuo lausehan on tyypillisin sarjamurhaajien tapa päästä sisälle. Ensiksi katkaistaan sähköt ja sitten koputetaan ovea, esittäen sähkömiestä.

Rauhoitu! Eihän mies edes näytä sarjamurhaajalta. Hän näyttää aivan tavalliselta keski-iän ohittaneelta mieheltä, jolla on orastava kalju ja puskaiset kulmakarvat. Mutta eiväthän sarjamurhaajat ikinä näytäkään vaaralliselta päällepäin. He ovat mukavia ja lipeviä. Kunnes kuristavat sinut ja laittavat lihakoukusta katon rajaan kiikkumaan.

Kiksejä

Kauhukseni huomaan, että eilen pesemäni pyykit roikkuvat pyykkitelineessä keskellä olohuonetta. Mustat pitsirintaliivini killuvat siinä kuin näytillä. Herranjestas, että hävettää ja puistattaa. Alusvaatteistahan sarjamurhaajat vasta kiksejä saavatkin. Sairaita himoja, jotka johtavat hirmutekoihin. Ryhdistäydy, kysy jotain mikä todistaa, että mies on oikeasti sähkömies. Ole kuin et aavistaisi mitään. - Saako kiuasta kuntoon, kysyn tärisevällä äänellä. - Mieheni on hoitanut kiuasta, mutta kyllä se rikki on. Mietin jos minun tulisi antaa ymmärtää, että mieheni tulee kotiin hetkellä millä hyvänsä. Jos vaikka tulisi toisiin ajatuksiin, eikä murhaisikaan minua kylmäverisesti.

Rauhoitu, hyvänen aika rauhoitu, kuiskaan itselleni. Alan jo itsekin huomata, että pelkoni on ylittänyt kaikki järkevyyden rajat. Ja sitten, huh, onneksi mies mainitsee saunan katkaisijan. Rauhoitun hieman, sillä eihän murhamies voisi tietää näitä yksityiskohtia asunnostamme. Tai voisiko? 

Vapinaa

Poistun keittiöön. Alan täyttää tiskikonetta pelokkain ottein, sillä en keksi mitään muutakaan tekemistä vapiseville käsilleni. Mies häärii sillä aikaa kiukaan kimpussa. Kuulostelen hänen jokaista liikettään, asetellessani valkoisia lautasia kaappiin. Lopulta mies toteaa, että valmista tuli. Toivottaa hyvät päivänjatkot ja astuu ovesta ulos. Juu, päivänjatkoja vaan teillekin, säikytit minut kuoliaaksi.