Teinityttöjen blogit -huomionkipeitä tuhkimotarinoita

Prinsessa ei kanna mekkoa, vaan mekko kantaa prinsessaa. Tajusin ajatuksen olevan totta, kun leikittelin ajatuksella, mitä unelmamekko merkitsee sadun prinsessoille. Tuhkimo ei ole kukaan tai mikään, ennen kuin hyvä haltijakummi taikoo hänelle unelmamekon ja lasikengät. Kun mekko puoliyön aikaan katoaa, katoaa Tuhkimokin. Hän ei ole enää prinssin katseen arvoinen ja pakenee yö pimeyteen, häveten oikeata olemustaan. Jättäen jälkeensä ainoastaan lasikenkänsä, kengän joka ei ole osa häntä, vaan ajatus tai unelma siitä mitä hän tahtoisi olla. 

Kuva: M Heinonsalmi

Mistä nuoret tytöt unelmoivat nykypäivänä? He tahtovat tulla tosi-tvtähdiksi, idoleiksi tai julkkis-bloggaajiksi. Kaikkia näitä ammatteja yhdistää julkisuus ja paistatteleminen ihailevien katseiden alla. Nämä uudet ammatit ovat 2000-luvun prinsessamekkoja teinitytöille. Niistä kilpaillaan, kuin prinsessamekoista konsanaan, sillä ilman niitä ei voi saada prinssin huomiota tai nykypäivänä pikemminkin katsojien tai lukijoiden huomiota.
 
Nykypäivän tytöille ei enää riitä pelkän prinssin huomio, vaan he vaativat koko valtakunnan huomion. Huomionnälkä on kova myös monissa teinityttöjen blogeissa, joissa vähäpukeiset nuoret tytöt keimailevat kasvavan lukijamäärän toivossa. Kuvat huutavat epätoivoissaan – näe minut, huomaa ja reagoi, sillä ilman katsettasi en ole olemassa. Mikä saa 2000-luvun sukupolven tytöt janoamaan julkisuutta, tätä anonyymin ihmisjoukon peilausta? Miksi oma tuttu lähipiiri ei enää riitä?

Tuhkimo sai omakseen lopulta prinssinsä ja unelmamekkonsa koko loppuelämäkseen, eikä kukaan tai mikään voi sitä häneltä ottaa pois, sillä he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Tähän onnelliseen loppuun liitän ajatuksen siitä, että hänen alamaisensa rakastivat ja palvoivat häntä varauksetta. Toista on bloggaajien maailmassa, sillä anonyymit alamaisesi tai lukijasi eivät rakasta sinua ehdoitta. Blogivaltakunnassa pätee vankkumaton sääntö - mitä seksikkäämpi ja mielenkiintoisempi sinä olet, sitä enemmän me seuraamme blogiasi. Arvannettekin mitä tästä seuraa – huomionkipeitä yrityksiä pysyä blogimaailman huipulla. 

Kuva: M Heinonsalmi

Lasikengin on vaikeata tasapainoilla huipulla, joten tulkaa tytöt alas sieltä. Kyllä me teistä pidetään ilman prinsessamekkojakin, ihan sellaisina kuin olette. Ehkä me aikuiset vain unohdimme tämän teille kertoa, näyttää omalla esimerkillämme. Madalletaan rimaa ja laitetaan tavoitteeksi realistisempi minäkuva, joka saavutetaan ilman koko anonyymin valtakunnan huomiota. 



*Kolumni on kirjoitettu alkusyksystä 2011. 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Arkielämän roolipeliä

“All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,…”

Willian Shakespeare, näytelmässä: As you like it.

Koko maailma on näyttämö,
ja kaikki miehet ja naiset ovat ainoastaan näyttelijöitä,
heillä on poistumisensa ja sisääntulonsa, … (vapaa suomennos)

Ihminen on omalaatuinen eläin. Vaikka hän vaeltaisi kauas aavikolle, sivilisaation ulkopuolelle, kantaa hän yhä edelleen yhteiskunnan rakenteita mukanaan. Niin lujasti on häneen iskostunut elämänsä aikana opitut normit ja käytännöt. Vaikka jättäisimme yhteiskunnan taaksemme, ei itse yhteiskunta tule koskaan jättämään meitä. Se elää ihmisessä, kasvaa ja muotoutuu kauttamme.

Ennen kaikkea ihminen on sosiaalinen eläin. Eläin, jolla on monta roolia, joita hän esittää jokapäiväisessä elämässään. Naisella on naisen rooli, tyttären ja todennäköisesti myös äidin rooli. Päivisin nainen vetää opettajan roolia ja kahvitauolla hän sujahtaa kollegan rooliin. Kotimatkallaan hän poikkeaa ruokaostoksilla. Kiittää kassaneitiä kohteliaan asiakkaan roolissa. Kotiovella hän moikkaa naapuria, toteuttaen hyvän naapurin roolia. Keittiössä hän laskee ruokaostoksensa käsistään ja luo tyytyväisen puolison katseen, ruokaa laittavan miehensä suuntaan.

Sosiologi, Erving Goffman jäljittelee Shakespearen ideaa maailmasta näyttämönä. Hän kuvaa sosiaalista maailmaa teatterin kautta. ”Minällä” on monta roolia, jotka syntyvät yhteistyössä kanssaihmisten kanssa. Vuorovaikutus ei Goffmanin mukaan ole sattumanvaraista, vaan hyvinkin järjestynyttä ja sääntöjen ohjaamaa. Lopputulosta ei voi etukäteen tietää, sillä se määräytyy osallistujien yhteistyön mukaan. 

Ajatelkaamme esimerkiksi näytelmää, joka tapahtuu kaupan kassajonossa. Jokainen osallistuja tietää näytelmän säännöt ja pyrkii näyttelemään sen mukaan. Jonottaminen on itsestään selvää ja kassajonon odotetaan etenevän joutuisasti. Kassaneidin tulee tietää kassakoneen toiminnot ja niksit, mikä tekee hänestä hyvän työtekijän. Tuolloin kassaneiti säilyttää kasvonsa ja pystyy suorittamaan ehjän rooliesityksen. 

Goffmanin mukaan kasvot on se osa minästämme, jotka annamme julki sosiaalisissa tilanteissa. Onnistunut roolisuoritus tarkoittaa, että olemme säilyttäneet kasvomme. Olemme esittäneet täydellisen roolin, mikä lisää onnistumisen ja varmuuden tunnetta. Epäonnistunut roolisuoritus johtaa kasvojen menettämiseen, joka tuottaa häpeän tunnetta. Tällainen tilanne saattaa syntyä kassajonossa, kun asiakas ojentaa kassaneidille alennuskupongin, jota kassaneiti ei entuudestaan tunne. Jono pysähtyy, kun kassaneiti joutuu kysymään apua.

Kakuttaminen, mielenosoitus, jolla pyritään samaan toinen menettämään kasvonsa.

Sen lisäksi, että pyrimme suojelemaan kasvojamme epäonnistumiselta, pyrimme myös suojelemaan kanssaihmisiä menettämästä kasvojaan. Myötähäpeä ei ole mieluinen tunne, joten sitä pyritään yleensä välttämään. Huomatessaan ettei kassaneiti tunnista alekuponkeja, asiakas saattaa tokaista - voin yhtä hyvin käyttää ne myöhemmin. Kassajonon pysähtyminen ei ole kenenkään edun mukaista, ei kanssaihmisten tai itse asiakkaan kannaltakaan.

Goffmanin ” The Presentation of Self in Everyday Life” (suomennos, Arkileämän roolit) on helppo, luettava kirja arkielämän vuorovaikutuksesta. Kirjassa Goffman valjastaa teatterialan sanastoineen, maalaamaan arkielämän kanssakäymistä. Näytös, rutiinit, yleisö, näyttämö, lavastus ja sen takainen näkymätön alue (backstage) ovat osa Goffmanin luomaa kuvaavaa ja oivaltavaa termistöä arkielämästämme.


Lue lisää Gofmanista:

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/goffman.html

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

PÖÖ, täältä tulee hirmuinen Paavo!

Pöö, ei ole mitään pelättävää, sanoo varjoista esiin hiipivä iso tumma hahmo. Kuka tuo iso ja vakava mörön näköinen mies on? Sehän on Paavo, siis Lipposen Paavo. Luulin jo hetken, että Putous- ohjelman Sulo-mörkö on tehnyt oman mainoksen. Mutta Lipponenhan se siinä pelottelee kaikenikäisiä kansalaisia. 

Katso Lipposen vaalimainos: 

http://www.youtube.com/watch?v=BETLkEyb2yw

Paavo Lipponen ja Sulo-mörkö, melkein kuin kaksi marjaa. 




 








Mtv3-kanava on vuoden vaihteessa lanseerannut uudet ikärajamerkinnät. Tarkoitus on suojella lapsia vahingollisilta ohjelmilta. Lipposen mainokseen tulee ehdottomasti liittää merkki, saattaa aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi mainoksesta napsahtaa kunniamaininta, sillä mainos aiheuttaa takuuvarmasti ahdistusta ja hämmennystä myös aikuisissa. Ihan vakavasti ottaen tämä mainos pelottaa varmasti perheen pienempiä, joten sallittu yli 7-vuotialle merkki on oikeasti paikallaan. 

Sitten se kaikkein suurin kysymysmerkki, - Mitä ihmettä Paavo haluaa viestittää tällä mainoksellaan? Mitä meidän ei tarvitse pelätä? Minä pelkään jo! Nimittäin, että Lipposesta tulee presidentti.




Mtv3:n uudet ikäraja merkinnät:
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/uutiset.shtml?998931


Putos-ohjelman kaikki sketsihahmot: 
http://www.mtv3.fi/putous/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Angry Presidents

Presidenttiehdokkaat ovat kiukkuisella tuulella presidenttipelin loppusuoralla. Kuka pääsee linnaan pesimään? Ja onnistuuko kukaan lyömään kiukkuista Mighty Saulia ja mitä tapahtuu, jos EU kriittiset possut häviävät? Kaiken tämän saamme tietää aikaisintaan vaalipäivänä 22.1 tai viimeistään 5.2, jos toiselle kierrokselle joudutaan. 

 Presidenttiehdokkaat 2012

Erikoiskyky: Mighty Sauli voittaa 30:n marginaalilla, riippumatta siitä miten ammut (ainakin spekulointien mukaan).  

Erikoiskyky: Sari Bird muuttuu näkymättömäksi tv-väittelyissä. 

 Erikoiskyky: Eva Birdauet pystyy muuttamaan jokaisen tason, solidaarisuuden tai avoimuuden tasoksi. 

Erikoiskyky: Big Paavo on isoin ja hitain. Rikkoisi helposti linnanmuurin, jos hänellä vain olisi enemmän aikaa. 

Erikoiskyky: Pekka Bird ei tunnista ulkomaalaisia vihaisia lintuja. 

Erikoiskyky: Angry Paavo räjähtää, jos puheeksi tulee hänen vaimonsa muniminen. 

Erikoiskyky: Hyvän itsetunnon takia Paavo Pig osaa lentää, vaikka onkin possu. Kruunasi itsensä ennenaikaisesti. 

Erikoiskyky: Soini Pig ei haluaisi presidentiksi ollenkaan, mikä saa Angry Paavon suuttumaan entisestään. 

Teksti ja kuvat:  

http://yle.fi/extrem/artikel/musiknoje/42561-Angry-presidents-ar-har

Muista äänestää viimeistään sunnuntaina 22.1! 

Ota vaalikone avuksi, jos vielä pähkäilet ketä äänestää.

Lista vaalikoneista:

www.vaalit.fi/38488.htm

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille