KUL JUL!

Stockmannin jouluikkunan näkeminen palauttaa lapsuuden joulun taian. Muistoja ja tuoksuja vuosien takaa. Ajan, jolloin tontut kurkkivat ikkunoissa ja itse leivotut piparkakut sulivat suussa. Aattoiltana joulupukkia odotettiin aamusta saakka. Voi ihme ja harmi, ettei isä koskaan nähnyt joulupukkia. Sattui aina olemaan jossain muualla. 

Joku päivä se sitten paljastui, että miten nämä kaikki seikat liittyivät yhteen, ja ettei koko pukkia ollut olemassakaan. Suurin pettymys oli kuitenkin tonttu-uran kariutuminen. Minä kun olin pitkään haaveillut pääseväni tontuksi, joulupukin apulaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi saattanut olla aika stressaavaa ja kiireentäyteistä työtä. Tai, ei kai tontut stressaa? Eikös ne aina ole iloisella päällä, kuin kissa liukkaalla jäällä. 

Meillä ei ole täällä Nokialla jouluikkunaa, joten rakensimme oman jouluikkunan olohuoneeseen. Myyrä pääsi päätähdeksi, mikä sopi Myyrälle mainiosti. Myyrä viihtyy niin hyvin jouluikkunassa, että hän päätti viettää joulun siellä. Joulunviettoon Myyrä kutsui kaikki sukulaiset ja ystävänsä. Mainiota, he kun ovat perin jouluista sakkia, sopivat kuin karamellit jouluikkunaamme. 

HAUSKAA JOULUA & KUL JUL, IHANAT LUKIJAMME! Teitä on ollut tähän mennessä 8002. 

Puolen hehtaarin metsän joulutervehdys

Hyvää Joulua, Nalle Puh huusi. Hän huusi niin lujaa, että varmasti joka ikinen Puolen hehtaarin metsän asukas kuuli joulutervehdyksen. Hyvää Joulua Puh, Nasu sanoi kurkistaessaan kolostaan. On niin paljon lunta, ettei kotikolostani näy kuin savupiippu. 

Paljon on lunta, Tiikeri totesi, pomppiessaan korkeitten luminietosten läpi Puhin ja Nasun luokse. Sitten hän katsoi Puhia ja kysyi mietteliäänä. Kuka se Joulu on? Ja mitä hyvää tämä Joulu on tehnyt. Hassu tiikeri, Puh vastasi. Ei Joulu ole eläin, saatikka pieni poika tai tyttö. Joulu on suuri juhla. Suuri ja iloinen juhla, Nasu lisäsi.

Mitä silloin tehdään, Tiikeri kysyi? Juhlitaan tietenkin, Puh sanoi. Syödään vatsat täyteen ja sitten syödään vielä lisää, suklaata, rosollia ja lanttulaatikkoa, hunajaa tietenkään unohtamatta.  Jouluna pitää olla hurjan kiltti, Ihaa sanoi löntystellen paikalle. Jouluna lauletaan ja tanssitaan piirileikkejä, Nasu lisäsi innostuneena. Lauletaan kaikki yhdessä:

”Porsaita äidin oomme kaikki
oomme kaikki, oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, kaikki.
Sinä ja minä,
sinä ja minä.”

En minä ole porsas, Puh sanoi tärkeänä. Minä olen nalle, Nalle Puh. Ja minä olen tiikeri, Tiikeri sanoi. Tiikerit pomppivat mieluummin kuin laulavat. Minäpä olen porsas, Nasu sanoi ylpeänä. Mutta pikemminkin minä olen aina ollut enemmän isän porsas, kuin äidin porsas. 

Minä haluan laulaa Ihahaa – laulun, Ihaa sanoi. Mutta eihän se ole joululaulu, Nasu huomautti. Pompitaanko siinä laulussa, Tiikeri kysyi toiveikkaana? Puh mietti hetken ja sanoi sitten iloisena – kyllä me voidaan laulaa Ihahaa -laulu, vaikka se ei olekaan joululaulu. Laitetaan tonttulakit päähän ja otetaan toisiamme kädestä. Lauletaan, pompitaan ja pyöritään piirissä. Hauskaa, Tiikeri huudahti ja pomppasi ilosta kuusenlatvaan saakka. 

”Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa,

ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa.

Juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa.

Kanna kotiin saakka kevyt, kallis taakka. ”

Hauskaa Joulua, rakkaat ystäväni, Puh sanoi halaten Nasua, Tiikeriä ja Ihaata. Tärkeintä Joulussa on yhdessä olo. Hauskaa Joulua Puh, Tiikeri, Nasu ja Ihaa, sanoivat yhteen ääneen ja antoivat Puhille ison halauksen.

 

(Itse keksitty satu, joka sai alkunsa askarrellessani joulukorttia).

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille    

Muutetaan piparkakkutaloon

 

Kulta, unohdetaan pakettitalot ja rakennetaan piparkakkutalo. Lapsetkin varmasti tykkäisivät. Kyllä taatusti, viikossa olisivat syöneet oman huoneensa seinät ja puolen vuoden kuluttua ei olisi jäljellä kattoakaan. Piparkakkutalo, ei ehkä niin käytännöllinen, mutta taatusti makeampi vaihtoehto kuin Älvsby tai Kastelli -talomallit. 

Lempäälän Ideaparkiin on kasvanut herkullinen pikku kylä, jossa asuu kaikenlaista väkeä. On pukkia, muoria ja valkea maa. Parasta on kuitenkin, ettei yksikään talo ole samanlainen. Sen takaa näppärästi rakennetut yksityiskohdat ja tilaratkaisut. Täällä olisi pakettitalojen arkkitehdeille virkistäviä uusia ideoita. Tai miksi ei samalla vaikka uuden asuntomessualueen malli. 

Kuka mahtaa asua komeassa kartanossa?

Kun on kylä, on myös naapureita ja elämää. Eräästä talosta kantautui kovaääninen älämölö. En oikein saanut selvää siitä piipityksen sorinasta. Joitakin sanoja olin erottavani, kuten ”varastettu” ja ”possu”. Olikohan joulukinkku varastettu? 

2000-luvun arkkitehtuuria.

Kukas se siellä? Täällähän näkee tuttuja. Satsuma -kissa, mitä ihmettä sinä täällä teet?  - Tulin sukulaisiin jouluksi. Täällä on kovin rattoisaa, paitsi että naapurit ovat mekastaneet aamusta alkaen. Väittävät, että possut veivät munat pesästä ja nyt he uhkaavat pommittaa possujen taloa. Mutta kai nuo lopettavat joulurauhan julistuksen aikaan. 

- Tässä ovat pikkuserkkuni, Säde, Sattuma ja pikku Pertti, Satsuma esittelee ylpeänä. 

- Ja tuo tuolla, on naapureitten talo. Ne meluisat vihaiset linnut. Nyt niillä näyttää olevan vieraitakin. 

                                       

                                      Tontut työssä

                                                        
    Tontut ovat palanneet Teneriffalta. Iho paloi auringossa. 
                Ei ne tontun posket pakkasesta punastu. 

                                      
                                          Maitoa pitää kuljettaa joka tupaan.

                                        

                                 Petteri ja Pirkko ovat suureksi avuksi.

Tonttujen päämajassa on yllättävän rauhallista, vaikka puolet lahjoista on vielä tekemättä. 

                                              

Facebookin myötä tontut eivät enää juuri harrasta ikkunoista kurkkimista. Homma hoituu nokkelammin omalta  kannettavalta. 

Aikaa jää myös meditatioon.                  
Mitenkäs muuten se joulurauha syntyiskään.

 

                                             Taivas kattona tuvan päällä. 

 

                                                       Kenen lapsi tämä on?

                          Minun on tuo vesseli, Kerttu huutaa ovensuusta.

                          Lopulta on rauha piparkakkukylässä.  

Munat palautettiin linnuille ja possut komeilevat aattopöydissä.

                                      Lisää tietoa Ideaparkin piparkakkutaloista:

                              http://www.ideapark.fi/info/tietoa/uutiset#uutinen-2222


                                     Rovio/Angry Birds kotisivut:
                      http://www.rovio.com/en/our-work/games/view/1/angry-birds

                                      Jos pidit blogista, kerro myös kaverille    

Joulutunnelmaa Marjamäen Pajutilalla

Kangasalalla sijaitseva Marjamäen Pajutila on vanha sukutila, jonne on loihdittu oma tunnelmallinen, sisustustavaroita ja -ideoita pursuava maailmansa. Katsottavaa ja ostettavaa löytyy itse puodin lisäksi erillisistä piharakennuksista. Puodin sisustusesineet ja kalusteet ovat paljolti tyyliltään belgialais-ranskalaista ja värimaailmaltaan valkoista, kultaa ja hopeaa.  Ulkorakennuksista löytyy rouheampaa tavaraa sekä erilaisia pajukoristeita. 

Puodissa on myös myytävänä pieni valikoima vaatteita ja asusteita.

 

 Kuka täällä pölyt pyyhkii? 

Tavaraa on niin paljon, että luulisi tämän olevan monen pikku ahkeran tontun puuha. 

 

Tonttula

Tonttujen tupa, veikeine asukkaineen ilahduttaa sekä pieniä, että suuriakin vierailijoita. Minua eri toten hauskuttivat aidon näköiset ja tuntuiset, muoviset joulupöydän antimet. Piti oikein kokeilla, onko leipä oikeata vai ei. Miten julmaa olisikaan kattaa herkkuja notkuva juhlapöytä ja sitten kaikki olisikin pelkkää silmänlumetta. 

                                           Pihapiiri 

Marjamäen Pajutilalle kannattaa tulla koko perheen voimin, vaikka vain katsomaan ja ihmettelemään, sillä kumpaakin täällä riittää. Pihapiirissä vilisee kotieläimiä, kuten myös pajusta tehtyjä otuksia. Portin luona asustaa esimerkiksi yksitoista metriä korkea kirahvi. 
 

 

Kakkutaivas

Ihan oma syynsä vierailla Marjamäen Pajutilalla on taivaallinen kakkupöytä. Ongelmaksi muodostuu aina valinnan vaikeus. Tai minulle tämä on pikemminkin dilemma. Koska kaikkia kakkuja ja leivoksia ei saa pelkästään maistella, ei oikeaa ratkaisua ole olemassa. Terveisiä Marjamäen väelle, jos tarvitsette kakkujen maistajaa, täällä olisi yksi. 

 Itse puodista löytyy aidon näköisiä, muovista tehtyjä täytekakkuja ja leivoksia. Sopii kaikille täydellisille naisille. Ei kun tuoksukynttilä palamaan ja kakku esille, menee ihan täydestä. Kakun leipomisen sijaan, voi nostaa jalat sohvapöydälle ja katsoa telkkarista Täydellisiä naisia. Täydellistä!

Marjamäen Pajutilan kotisivut:

http://www.paju.fi/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille