Uusi vuosi, unohda turhat lupaukset – mieti missä haluat olla vuoden päästä!

Vuosi vaihtuu huomenna. Epämääräisten ja vaikeasti pidettävien uudenvuodenlupausten sijaan, ehdotan, että mietit, missä nyt mennään ja missä sinä haluat olla vuoden kuluttua. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan, mitä sinulle kuuluu tänään ja mitä sinä haluaisit, että sinulle kuuluu vuoden päästä. Mitkä asiat ovat samoja ja mitkä ovat ehkä muuttuneet?

Alla oleva tunnepuu on kelpo apuväline, jolla suunnata ajatukset konkreettisesti kohti tulevaisuutta. Pysähdy hetkeksi ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

Etsi puusta hahmo, joka kuvastaa sinua juuri nyt.

• Mikä hahmoista kuvastaa parhaiten sinun elämäntilannettasi ja tunteitasi tällä hetkellä?

Etsi seuraavaksi puusta hahmo, joka haluaisit olla vuoden päästä.

• Mitä muutoksia tämän tulevaisuuden hahmon elämässä on tapahtunut vuoden aikana?
• Mistä asioista hahmo nauttii?
• Mitä uusia tai vanhoja harrastuksia hänellä on elämässään, jotka tekevät arjesta mielekkäämmän?
• Mitkä asiat saavat hahmon iloiseksi?
• Mistä asioista hän on kiitollinen?
• Miten hahmo on kasvanut vuoden aikana?

Miksi tämä hahmo herättää toivoa sinussa tänään?

• Mieti, miten voisit edetä pikku askelin nykyisestä hahmosta tulevaisuuden hahmoosi? 

·       

Täältä tullaan 2012!

Keskitytään menneen vuoden sijaan tulevaan vuoteen, sillä tulevaisuudesta on helpompi ammentaa positiivista ajattelua ja ratkaisuja. Sen sijaan, että miettisit mitkä asiat ovat pielessä, kannattaa ajatella miltä elämä näyttää kun asiat ovat hyvin. Mitä toiveikkaampana näet tulevaisuutesi, sen todennäköisempää on, että se myös toteutuu. Positiivinen haaveilu antaa siivet! 

Tunnepuu tehtävä on Mielenterveyden keskusliiton Käsikädessä -lehdestä, nro6/2011, s 29.

Mielenterveyden keskusliiton kotisivut:

www.mtkl.fi/

Hauskaa Uutta Vuotta 2012!

Pupujen uusi itsemurhakirja

Kirjaimellisesti sairaan hauska, tänä vuonna pukki toi minulle erilaisen kirjan. Pupujen uusi itsemurhakirja on kirja mustan huumorin ystävälle. Kirja on neljäs Andy Rileyn teos pupuista, jotka tappavat tai yrittävät tappaa itsensä, mitä kekseliäimmillä tavoilla. 

Pupujen elämä ei ole herkkua. Miksi ja miten näin on päässyt käymään, eivät kirjat kerro. Sen sijaan kirjat herättävät kysymyksen, saako tälle aiheelle edes nauraa? Mielestäni saa, sillä kirja ei tee pilaa kenestäkään tai sorru ylilyönteihin. Itsemurha on aiheena niin rankka, että sitä täytyy lähestyä huumorin keinoin. 

Puput olivat varmasti riemuissaan tapaninpäivän myrskystä.  

Kuva on kirjasta Pupujen uusi itsemurhakirja. 

Kävin tänään joulualessa. Yhtään pupua ei näkynyt, mutta pulut sen sijaan yrittivät kovastikin jäädä jalkoihin. Kuva,kirjasta Pupujen uusi itsemurhakirja.

Itsemurhapupujen isä, Andy Riley on brittiläinen käsikirjoittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on esimerkiksi ollut mukana käsikirjoittamassa suosittua Pikku-Britannia sketsisarjaa. Joten huumorintajua miehestä löytyy, sen verran loistava ja hauska on kyseinen tv-sarja. Yksi suosikkihahmoistani on töykeä asiakaspalvelija, neiti Carol Beer, jonka tietokone antaa aina asiakkaalle kylmän ei -vastauksen. ”Computer says no.” 

Carol Beer tekee työtä asenteella!

Andy Rileyn kotisivut:

http://www.misterandyriley.com/index.asp

Pikku-Britannian kotisivut:

http://www.bbc.co.uk/comedy/littlebritain/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   

Mitä sitten tapahtui Ninni? – Näkymättömästä lapsesta, näkyväksi nuoreksi naiseksi

”Jos jonkun säikäyttää liian monta kertaa, hän muuttuu näkymättömäksi.” selitti Tuutikki. Ninniä pelotteli täti, joka oli ottanut hänet luokseen asumaan. Se täti oli kauhea. Hän puhui aina Ninnille yhtä epäystävällisesti. Ninni alkoi muuttua aina vain haaleammaksi. Lopulta hän katosi kokonaan.” (Teksti ja kuva Tove Janssonin kirjasta, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.)

Näkymättömän Lapsen, Ninnin tarina on riemuvoittoinen selviytymistarina. Tarinaa voi hyvin verrata masennuksesta toipumiseen, sillä myös masentunut parantuu vaiheittain, eikä tule näkyväksi yhdessä yössä. Mitä Tove Janssonin tarina Ninnistä ei sen sijaan kerro, on miten Ninnille kävi sen jälkeen, kun hän tuli kokonaan näkyväksi / parantui masennuksesta. Jansson antaa lukijan ymmärtää, että Ninnin onnellinen elämä alkoi näkyväksi tulemisen myötä. 

Ihan näin helppona Ninnin elämä tuskin jatkui, vaikka hän olikin eheytynyt huomattavasti Muumitalon rakastavassa ympäristössä. Tullakseen näkyväksi ja ehjäksi Ninnin oli tehtävä paljon töitä, eikä hän olisi selvinnytkään siitä yksin. Muumimamman vahvistava läsnäolo oli merkittävä tekijä Ninnin eheytymisprosessissa. Vaikka Ninni muuttuikin näkyväksi, hän ei suinkaan vielä ollut ehjä sisältäpäin. 

Kasvot peilissä

Mitä mahtoi Ninni tuumata, kun näki peilistä kasvonsa piirteet pitkästä aikaa? Nämä kasvot olivat hänelle vieraat. Viimeksi peilistä oli näkynyt lapsen kasvot, nyt peilistä tuijotti nuori nainen. Tämä oli uutta Ninnille, ja kuten me tiedämme, uusi voi joskus olla pelottavaa, vaikka kauniilta näyttäisikin. Ninnin oli myös totuttava kanssaihmisten reaktioihin. Ihmiset suhtautuvat ihan erilailla näkymättömään lapseen, kuin näkyvään nuoreen naiseen. 

Minä

Tärkeintä on kuitenkin Ninnin oma suhtautuminen muuttuneeseen olemukseensa. Onko Ninnin ajatusmaailma ja omakuva myös muuttunut samaan tahtiin ulkokuoren kanssa, tätä ei tarina kerro. Psyykkinen parantuminen on vaiheittainen prosessi, jossa välillä voi tulla takapakkia. Itsestään pitäminen on todella vaikeaa, jos on ollut itsensä pahin vihollinen. 

Itsensä kanssa ystävystymistä voi verrata pimeässä suunnistamiseen. Kaikki rastit on löydettävä, jotta kartta on kokonainen. Jotta tämä ylipäätänsä olisi mahdollista, täytyy ihmisen tulla tutuksi itsensä kanssa, hyväksyä itsensä sellaisenaan. Tietää omat tarpeensa ja myös osata vaatia näitä. Oikeiden toimintatapojen ja mallien löytäminen on aikaa vievää prosessi ja siksi se saattaa välillä tuntua turhauttavalta. Ninni haluaisi kovasti olla jo valmis. Elää normaalia nuoren naisen elämää, ilman pelkoa ja ahdistavia ajatuksia. Masennus lipui hiljalleen Ninnin elämään, joten ihan silmänräpäyksessä se ei tule myöskään lähtemään. Joten Ninni, ehdotan, että vierailet vastakin Muumitalossa. Muumimamman laukusta löytyy varmaan myös jatkossa monia hyödyllisiä reseptejä. 

Kuule ja näe itsesi

Onnellisuus edellyttää terveitä toimintatapoja ja malleja. Näiden oppiminen onnistuu parhaiten käytännön kokeilun kautta. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä kannustimia ja vahvistavat samalla itsetuntoa. Ninni nauraa, naurussa on voimaa. Ninni nauraa itselleen, omalle epäonnistumiselleen. Hän on uskaltanut tehdä virheen, eikä se tunnu pelottavalta vaan vapauttavalta. Ninnin ajatusmaailmassa on tapahtunut suuri muutos. Vaikka Ninni on tehnyt virheen, itse Ninni ei ole virhe. Häpeän viitta on hälventynyt. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja Ninni on oivaltanut tämän. Oppiminen tapahtuu erheiden kautta, niin myös psyykkinen hyvinvointi.

Täällä minä olen, Ninni huusi naama punaisena. Ympärillä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan Ninniä, mutta Ninni ei huomannut heitä. Hän kuuli vain oman äänensä. Voimakkaan soinnun, joka kantoi häntä eteenpäin. Kuiskutti korvaan nauravalla äänellä – minä pidän sinusta. Sitten Ninni kohdisti katseena häntä tuijottavaan ihmisjoukkoon. – Hauska tavata, minä olen Ninni.

Mistä apua ajatusmallien ja toimintatapojen muutokseen? 

Kognitiivisessa psykoterapiassa keskitytään ihmisen tämänhetkisiin ongelmiin, ajatusrakenteiden ja toimintatapojen kautta. Itsetuntoa ja elämänhalua syövien ajatusten tilalle pyritään löytämään uusia ajatuksia ja näkökulmia. Psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä. Uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä.

Lisää tietoa löydät Mielenterveyden keskusliiton sivuilta:

http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/erilaisia_terapiamuotoja/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille