Uusi vuosi, unohda turhat lupaukset – mieti missä haluat olla vuoden päästä!

Vuosi vaihtuu huomenna. Epämääräisten ja vaikeasti pidettävien uudenvuodenlupausten sijaan, ehdotan, että mietit, missä nyt mennään ja missä sinä haluat olla vuoden kuluttua. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan, mitä sinulle kuuluu tänään ja mitä sinä haluaisit, että sinulle kuuluu vuoden päästä. Mitkä asiat ovat samoja ja mitkä ovat ehkä muuttuneet?

Alla oleva tunnepuu on kelpo apuväline, jolla suunnata ajatukset konkreettisesti kohti tulevaisuutta. Pysähdy hetkeksi ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

Etsi puusta hahmo, joka kuvastaa sinua juuri nyt.

• Mikä hahmoista kuvastaa parhaiten sinun elämäntilannettasi ja tunteitasi tällä hetkellä?

Etsi seuraavaksi puusta hahmo, joka haluaisit olla vuoden päästä.

• Mitä muutoksia tämän tulevaisuuden hahmon elämässä on tapahtunut vuoden aikana?
• Mistä asioista hahmo nauttii?
• Mitä uusia tai vanhoja harrastuksia hänellä on elämässään, jotka tekevät arjesta mielekkäämmän?
• Mitkä asiat saavat hahmon iloiseksi?
• Mistä asioista hän on kiitollinen?
• Miten hahmo on kasvanut vuoden aikana?

Miksi tämä hahmo herättää toivoa sinussa tänään?

• Mieti, miten voisit edetä pikku askelin nykyisestä hahmosta tulevaisuuden hahmoosi? 

·       

Täältä tullaan 2012!

Keskitytään menneen vuoden sijaan tulevaan vuoteen, sillä tulevaisuudesta on helpompi ammentaa positiivista ajattelua ja ratkaisuja. Sen sijaan, että miettisit mitkä asiat ovat pielessä, kannattaa ajatella miltä elämä näyttää kun asiat ovat hyvin. Mitä toiveikkaampana näet tulevaisuutesi, sen todennäköisempää on, että se myös toteutuu. Positiivinen haaveilu antaa siivet! 

Tunnepuu tehtävä on Mielenterveyden keskusliiton Käsikädessä -lehdestä, nro6/2011, s 29.

Mielenterveyden keskusliiton kotisivut:

www.mtkl.fi/

Hauskaa Uutta Vuotta 2012!

Tupakkaa ainoastaan tiskin alta 2012

Tupakkaa saa vuoden vaihteen jälkeen ainoastaan tiskin alta. Uuden tupakkalain mukaan tupakkatuotteita ei saa olla enää esillä vähittäismyynnissä. Tupakkaa myydään toki jatkossakin kaupan kassoilla ja kioskeissa, mutta näkyä ne eivät saa. Pyydettäessä tupakan ostaja voi saada katseltavaksi tupakkakuvaston, luettelon hintatietoineen. Tupakka-automaatit uudistuvat tupakkalain myötä. Uusissa automaateissa tupakkatuotteet valitaan numerokoodin avulla.

Kuva: YLE/Sari Selin

Tavoitteena on saada tupakointi loppumaan kokonaan Suomesta. Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan lakiuudistuksen takana olevan etenkin nuorison suojelu. Suomi on tällä hetkellä ainoa maa maailmassa, jossa tupakoinnin loppuminen on säädetty lain päämääräksi. 

Hullun ideaalia, ei tupakointi näin Suomesta lopu. Tupruttelun kielto baareissa oli hyvä veto, mutta tämä kuulostaa vain naurettavalta. Ei tämä saa ihmisiä vähentämään tupakoimista. Enkä usko, että nuorison kokeilunhalu lainuudistuksen myötä vähenee. Miksi ei sitten kieltää tupakointi kokonaan saman tien, vaikka eihän tuo kieltolakikaan juomista Suomesta lopettanut. 

Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ehdotetaan, että myös alkoholituotteet tulisi siirtää pois kuluttajan silmistä. Näin suojeltaisiin nuorisoa alkoholin haitoilta. Kyllä nyt ollaan ihan hakoteillä jos nuorison hyvinvointia halutaan parantaa. Mieluummin tulisi panostaa lastensuojelu- ja nuorisotyöhön.  Itse alalla työskennelleenä tiedän, mitä ihmeitä henkilökunnan lisääminen saisi aikaan.

Valviran ohejeistus uutta tapakkalakia varten:

http://www.valvira.fi/files/Valvira_ohje_1_2011.pdf 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   
 

Pupujen uusi itsemurhakirja

Kirjaimellisesti sairaan hauska, tänä vuonna pukki toi minulle erilaisen kirjan. Pupujen uusi itsemurhakirja on kirja mustan huumorin ystävälle. Kirja on neljäs Andy Rileyn teos pupuista, jotka tappavat tai yrittävät tappaa itsensä, mitä kekseliäimmillä tavoilla. 

Pupujen elämä ei ole herkkua. Miksi ja miten näin on päässyt käymään, eivät kirjat kerro. Sen sijaan kirjat herättävät kysymyksen, saako tälle aiheelle edes nauraa? Mielestäni saa, sillä kirja ei tee pilaa kenestäkään tai sorru ylilyönteihin. Itsemurha on aiheena niin rankka, että sitä täytyy lähestyä huumorin keinoin. 

Puput olivat varmasti riemuissaan tapaninpäivän myrskystä.  

Kuva on kirjasta Pupujen uusi itsemurhakirja. 

Kävin tänään joulualessa. Yhtään pupua ei näkynyt, mutta pulut sen sijaan yrittivät kovastikin jäädä jalkoihin. Kuva,kirjasta Pupujen uusi itsemurhakirja.

Itsemurhapupujen isä, Andy Riley on brittiläinen käsikirjoittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on esimerkiksi ollut mukana käsikirjoittamassa suosittua Pikku-Britannia sketsisarjaa. Joten huumorintajua miehestä löytyy, sen verran loistava ja hauska on kyseinen tv-sarja. Yksi suosikkihahmoistani on töykeä asiakaspalvelija, neiti Carol Beer, jonka tietokone antaa aina asiakkaalle kylmän ei -vastauksen. ”Computer says no.” 

Carol Beer tekee työtä asenteella!

Andy Rileyn kotisivut:

http://www.misterandyriley.com/index.asp

Pikku-Britannian kotisivut:

http://www.bbc.co.uk/comedy/littlebritain/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   

Loista!

Elämässä on hetkiä, jolloin ihminen ei halua tulla nähdyksi ja hetkiä, jolloin näkyminen on vähintäänkin elintärkeää. Tien ylittäminen talvipimeällä kuuluu niihin tilanteisiin, jolloin kannattaa näkyä. Älä piileskele pimeässä, vaan erotu ja välky, sillä ilman heijastinta olet autoilijalle näkymätön. 

Tänä vuonna mietin pääni puhki, mitä antaisin läheisilleni joululahjaksi? Kunnes sain idean ommella huopaheijastimet koko porukalle. Käytännöllistä ja helppoa, niin sitä luulisi. Käytännöllistä, mutta ei niinkään helppoa, jos ei ole koskenut ompelukoneeseen kymmeneen vuoteen. 

Voi änkeröinen, kukaan ei ollut kertonut minulle, ettei huopa ole kaikkein helpoin materiaali ommella. Eihän noista vastakappaleista saanut samanmuotoisia millään. Ne elivät omaa elämäänsä ja hankaloittivat samalla minunkin elämää. Tulipahan ainakin itse tehdyn näköisiä. Ei voi kukaan epäillä, että olisin ostanut heijastimet Marttojen joulumyyjäisistä. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen aikaansaamiseeni. Ei kotimme taulutkaan ole suorassa, joten miksi heijastimien sitten pitäisi olla suorakaiteita. 

Heijastimet kuvattuna etupuolelta. Napeille tuli taas käyttöä. Käytin myös koristeina parittomaksi jääneitä korvakoruja.

Heijastimet takapuolelta. Ostaessasi heijastinkangasta kannattaa valita kangas, joka täyttää turvadirektiivit.

Kokeile kuinka hyvin autoilija huomaa sinut kävellessäsi pimeällä. 

 Tai pikemminkin huomaa, ettei autoilija näe sinua lainkaan ilman heijastinta!

Liikenneturvan demo:

http://www.liikenneturva.fi/www/fi/animaatiot/heijastin/index.html?gclid=CJTnt4Dcna0CFY1YmAodbnTxkw

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   

KUL JUL!

Stockmannin jouluikkunan näkeminen palauttaa lapsuuden joulun taian. Muistoja ja tuoksuja vuosien takaa. Ajan, jolloin tontut kurkkivat ikkunoissa ja itse leivotut piparkakut sulivat suussa. Aattoiltana joulupukkia odotettiin aamusta saakka. Voi ihme ja harmi, ettei isä koskaan nähnyt joulupukkia. Sattui aina olemaan jossain muualla. 

Joku päivä se sitten paljastui, että miten nämä kaikki seikat liittyivät yhteen, ja ettei koko pukkia ollut olemassakaan. Suurin pettymys oli kuitenkin tonttu-uran kariutuminen. Minä kun olin pitkään haaveillut pääseväni tontuksi, joulupukin apulaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi saattanut olla aika stressaavaa ja kiireentäyteistä työtä. Tai, ei kai tontut stressaa? Eikös ne aina ole iloisella päällä, kuin kissa liukkaalla jäällä. 

Meillä ei ole täällä Nokialla jouluikkunaa, joten rakensimme oman jouluikkunan olohuoneeseen. Myyrä pääsi päätähdeksi, mikä sopi Myyrälle mainiosti. Myyrä viihtyy niin hyvin jouluikkunassa, että hän päätti viettää joulun siellä. Joulunviettoon Myyrä kutsui kaikki sukulaiset ja ystävänsä. Mainiota, he kun ovat perin jouluista sakkia, sopivat kuin karamellit jouluikkunaamme. 

HAUSKAA JOULUA & KUL JUL, IHANAT LUKIJAMME! Teitä on ollut tähän mennessä 8002. 

Puolen hehtaarin metsän joulutervehdys

Hyvää Joulua, Nalle Puh huusi. Hän huusi niin lujaa, että varmasti joka ikinen Puolen hehtaarin metsän asukas kuuli joulutervehdyksen. Hyvää Joulua Puh, Nasu sanoi kurkistaessaan kolostaan. On niin paljon lunta, ettei kotikolostani näy kuin savupiippu. 

Paljon on lunta, Tiikeri totesi, pomppiessaan korkeitten luminietosten läpi Puhin ja Nasun luokse. Sitten hän katsoi Puhia ja kysyi mietteliäänä. Kuka se Joulu on? Ja mitä hyvää tämä Joulu on tehnyt. Hassu tiikeri, Puh vastasi. Ei Joulu ole eläin, saatikka pieni poika tai tyttö. Joulu on suuri juhla. Suuri ja iloinen juhla, Nasu lisäsi.

Mitä silloin tehdään, Tiikeri kysyi? Juhlitaan tietenkin, Puh sanoi. Syödään vatsat täyteen ja sitten syödään vielä lisää, suklaata, rosollia ja lanttulaatikkoa, hunajaa tietenkään unohtamatta.  Jouluna pitää olla hurjan kiltti, Ihaa sanoi löntystellen paikalle. Jouluna lauletaan ja tanssitaan piirileikkejä, Nasu lisäsi innostuneena. Lauletaan kaikki yhdessä:

”Porsaita äidin oomme kaikki
oomme kaikki, oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, kaikki.
Sinä ja minä,
sinä ja minä.”

En minä ole porsas, Puh sanoi tärkeänä. Minä olen nalle, Nalle Puh. Ja minä olen tiikeri, Tiikeri sanoi. Tiikerit pomppivat mieluummin kuin laulavat. Minäpä olen porsas, Nasu sanoi ylpeänä. Mutta pikemminkin minä olen aina ollut enemmän isän porsas, kuin äidin porsas. 

Minä haluan laulaa Ihahaa – laulun, Ihaa sanoi. Mutta eihän se ole joululaulu, Nasu huomautti. Pompitaanko siinä laulussa, Tiikeri kysyi toiveikkaana? Puh mietti hetken ja sanoi sitten iloisena – kyllä me voidaan laulaa Ihahaa -laulu, vaikka se ei olekaan joululaulu. Laitetaan tonttulakit päähän ja otetaan toisiamme kädestä. Lauletaan, pompitaan ja pyöritään piirissä. Hauskaa, Tiikeri huudahti ja pomppasi ilosta kuusenlatvaan saakka. 

”Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa,

ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa.

Juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa.

Kanna kotiin saakka kevyt, kallis taakka. ”

Hauskaa Joulua, rakkaat ystäväni, Puh sanoi halaten Nasua, Tiikeriä ja Ihaata. Tärkeintä Joulussa on yhdessä olo. Hauskaa Joulua Puh, Tiikeri, Nasu ja Ihaa, sanoivat yhteen ääneen ja antoivat Puhille ison halauksen.

 

(Itse keksitty satu, joka sai alkunsa askarrellessani joulukorttia).

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille    

Muutetaan piparkakkutaloon

 

Kulta, unohdetaan pakettitalot ja rakennetaan piparkakkutalo. Lapsetkin varmasti tykkäisivät. Kyllä taatusti, viikossa olisivat syöneet oman huoneensa seinät ja puolen vuoden kuluttua ei olisi jäljellä kattoakaan. Piparkakkutalo, ei ehkä niin käytännöllinen, mutta taatusti makeampi vaihtoehto kuin Älvsby tai Kastelli -talomallit. 

Lempäälän Ideaparkiin on kasvanut herkullinen pikku kylä, jossa asuu kaikenlaista väkeä. On pukkia, muoria ja valkea maa. Parasta on kuitenkin, ettei yksikään talo ole samanlainen. Sen takaa näppärästi rakennetut yksityiskohdat ja tilaratkaisut. Täällä olisi pakettitalojen arkkitehdeille virkistäviä uusia ideoita. Tai miksi ei samalla vaikka uuden asuntomessualueen malli. 

Kuka mahtaa asua komeassa kartanossa?

Kun on kylä, on myös naapureita ja elämää. Eräästä talosta kantautui kovaääninen älämölö. En oikein saanut selvää siitä piipityksen sorinasta. Joitakin sanoja olin erottavani, kuten ”varastettu” ja ”possu”. Olikohan joulukinkku varastettu? 

2000-luvun arkkitehtuuria.

Kukas se siellä? Täällähän näkee tuttuja. Satsuma -kissa, mitä ihmettä sinä täällä teet?  - Tulin sukulaisiin jouluksi. Täällä on kovin rattoisaa, paitsi että naapurit ovat mekastaneet aamusta alkaen. Väittävät, että possut veivät munat pesästä ja nyt he uhkaavat pommittaa possujen taloa. Mutta kai nuo lopettavat joulurauhan julistuksen aikaan. 

- Tässä ovat pikkuserkkuni, Säde, Sattuma ja pikku Pertti, Satsuma esittelee ylpeänä. 

- Ja tuo tuolla, on naapureitten talo. Ne meluisat vihaiset linnut. Nyt niillä näyttää olevan vieraitakin. 

                                       

                                      Tontut työssä

                                                        
    Tontut ovat palanneet Teneriffalta. Iho paloi auringossa. 
                Ei ne tontun posket pakkasesta punastu. 

                                      
                                          Maitoa pitää kuljettaa joka tupaan.

                                        

                                 Petteri ja Pirkko ovat suureksi avuksi.

Tonttujen päämajassa on yllättävän rauhallista, vaikka puolet lahjoista on vielä tekemättä. 

                                              

Facebookin myötä tontut eivät enää juuri harrasta ikkunoista kurkkimista. Homma hoituu nokkelammin omalta  kannettavalta. 

Aikaa jää myös meditatioon.                  
Mitenkäs muuten se joulurauha syntyiskään.

 

                                             Taivas kattona tuvan päällä. 

 

                                                       Kenen lapsi tämä on?

                          Minun on tuo vesseli, Kerttu huutaa ovensuusta.

                          Lopulta on rauha piparkakkukylässä.  

Munat palautettiin linnuille ja possut komeilevat aattopöydissä.

                                      Lisää tietoa Ideaparkin piparkakkutaloista:

                              http://www.ideapark.fi/info/tietoa/uutiset#uutinen-2222


                                     Rovio/Angry Birds kotisivut:
                      http://www.rovio.com/en/our-work/games/view/1/angry-birds

                                      Jos pidit blogista, kerro myös kaverille