keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Myydään lunta! Vain nouto!



Kiitos, nyt riittää. Lunta tulee jo ulos korvista. Joka päivä saa kaivaa autoa kinoksista ja luoda lunta pihasta. Ei paljon naurata, mutta onneksi huumori vielä luistaa Turun suunnalla, sillä nimimerkki JS78 myy nimittäin Huuto.netissä lunta.


Helsinki tammikuussa 2010.


"Myydään lunta! Vain nouto!
Puuttuuko sinulta pihaltasi tai muuten vain lunta. Oletko talven ystävä, joka ei vaan saa tarpeeksi lumesta? Nyt olisi tilaisuus noutaa sitä lisää itsellesi tai jollekkin ystävällesi suoraan joko etu- tai takapihalta. Itsepalvelu. Lisämaksusta mahdollisuus saada käsiteltynä esim lumiukkoina, tai akkoina! Hinta kuutioittain. Kuntoluokitus hyvä."
                                                          
Helsinki tammikuussa 2010.

Lähtöhinta lumelle oli kaksi euroa, josta se on vuorokauden sisällä kohonnut kymmeneen euroon. Tästä voisi päätellä, että jotkut parat ovat jääneet vaille lunta kokonaan. Onneksi Suomesta vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat jakaa omastaan.


Sana Huuto.netissä myytävästä lumesta on levinnyt Facebookin kautta ja saanut suuren suosion itse Huuto.netissä. Myyjälle on esitetty tähän mennessä 55 kysymystä. Tässä parhaimmistoa:


"Moi! Minkä kokoista lumi oikeasti on? Voisiko saada kuvan vaikka tikkuaskin vieressä? Ajattelin vaan että jos haen sitä minikaivurilla. Niin ja saako lunta valmiiksi hiekoitettuna (pihatietä varten)? "Nimimerkki aamukooma.


"Mahdoitko lähetttää juuri väärään osoitteeseen tämän tuotteen? En ole tehnyt mitään kauppaa kanssasi ja pihalla on seisoo aivan selvästi tämä sinun tuotteesi. Pyytäisin ystävällisesti Teitä noutamaan tavaranne välittömästi pois. Kiitos." Nimimerkki Goin to own.


"Saatte kaikki vaan vähän näytettä ilmaiseksi, ettei tarvitse ostaa sikaa säkissä!" Myyjän "JS78" vastaus.


"Onko valmistajan takuu voimassa, jos ilmenee jokin valmistusvirhe?" Nimimerkki katimail. 


"Vaihto ilmakitaraan ?" Nimimerkki niitynpaa.



Helsinki tammikuussa 2010 (Kaivopuisto).




Ja sitten kaikki kilvan lunta huutamaan! Huuto-aika loppuu huomenna klo 10:59:48, tai 5 minuuttia viimeisen tehdyn tarjouksen jälkeen.


 http://www.huuto.net/kohteet/myydaan-lunta/210263539





Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   













sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Puhuin päivän -lauloin vuoden





 Lemmenlukot puhuvat rakkauden kieltä Tammerkosken ylittävällä patosillalla.




Minä olin tässä eilen,
kotona sydämessäni,
risteyksessä teiden.

Puhuin päivän, 
lauloin vuoden.
Tiedän ehkä enemmänkin,
aina uuden luoden. 

Katsoin sinua silmiin,
uppouduin kierteisiin,
kalpean sinisiin.
Kysyin -Oletko koskaan
hengittänyt syvään,
kävellyt ulos pimeästä.





Rakkaus kukkii talvellakin.





Patosillan työmaa-aita palaa graffitiliekein. 



Vaikken sanoin sanoisikaan,
sinä minussa ja minä sinussa.
Kaikki muu on häviävää.
















Lue lisää:

Tampereen patosillan lemmenlukot


Taiteilijat loihtivat patosillan graffitit tilaustyönä



Jos pidit blogista, kerro myös kaverille            

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ikea Hackers

Ikea, tuo halpojen löytöjen hehtaarihalli. Mutta aina ei edes Ikeasta löydy mieluisaa tuotetta. Tähän ongelmaan löytyy ratkaisu Ikea Hackers-sivustolta. Kyseisellä sivustolla ihmiset ympäri maailmaa kertovat, miten ovat tuunanneet ja uudelleen muokanneet Ikean tuotteita. Sivusto tarjoaa myös hyviä sisustus- ja tuunausvinkkejä. Kaikki ideat eivät toki ole esteettisiä, vaan enemmänkin käytännönläheisiä keksintöjä.  



                    Poimintoja Ikea Hackers -sivustolta          







Vanha matkalaukku ja Lack -pöytä on yhdistetty veikeäksi pikkupöydäksi.



 Grundtal -magneetit toimivat minikasvihuoneina.




 Keittiökaappeja voi myös käyttää makuhuoneessa.




 Liukuvista kaapinovista on tehty huoneenjakaja.





Yhdistä viinipulloteline ja tarjotin pöydäksi.  




Korvakorut esille taulukehyksen avulla. 



Kura -sängystä prinsessalle vuode. 



Lätt -lastenpöytä ja -tuolit ovat saaneet uuden ilmeen. Eikä enää tarvitse pelätä, että lapsi piirtelee pöydälle.




Malm -sänky ja -lipasto ovat kokeneet muodonmuutoksen.



  
Monesta Rektangel -maljakosta on rakennettu seinä.



 Torbjörn -työtuoli ja lampaantalja.



 Hamsterilla on luxus oltavat Expedit -kirjahyllyssä.



* Kaikki kuvat ovat Ikeahackers-sivustolta.



http://www.ikeahackers.net/




Jos pidit blogista, kerro myös kaverille           



perjantai 10. helmikuuta 2012

The Satorialist -katumuotiblogi

The Satorialist sai alkunsa, kun Shott Shuman päätti jäädä isyysvapaalle, hoitaakseen pientä tytärtään syksyllä 2005. Tänä aikana Shuman alkoi pitää blogia, johon hän valokuvasi katumuotia. Hän kuvasi ihmisiä joilla oli selvästi oma tyylinsä. Tyyli, joka erottui edukseen katukuvusta.


Milano





Florence








Taka-ajatuksena Shumanilla oli vuoropuhelun luominen muodin ja arjen välille. Ideana oli ottaa kuvia kuten muotisuunnistelijoilla oli tapana tehdä, etsiessään inspiraatioita katumuodista. Samalla Shuman halusi antaa lukijoille vinkkejä ja vaikutteita katumuodista.








Milano


The Satorialist kirja

The Satorialist blogista tuli sittemmin hitti, joka on vienyt Shumania New Yorkin ohella myös Pariisiin, Lontooseen ja Milanoon kuvauskeikoille. Shuman kuvaa nykyään myös julkkisten tyylejä, kuten muotinäytöksiäkin. Hänen kuvistaan on  tehty kirja vuonna 2009.














Pariisi

Florence

New York
New York
Soho
Soho




















The Satorialist sisältää myös Vintage-kuvia.

Vintage-kuva

Alessandra Codinhan tyyli 
  





                               Prada kevät/kesä 2012













The Satorialist on inspiroiva blogi, jonka kuvia katsoo mielellään. On mielenkiintoista nähdä miten erilailla ihmiset pukeutuvat. Hienointa on, että ihmiset ovat kuvattu omassa ympäristössään, osa tietämättään ja jotkut poseeraten.




* Kaikki kuvat ovat The Satorialist-blogista.




www.thesartorialist.com/




Jos pidit blogista, kerro myös kaverille           

torstai 9. helmikuuta 2012

Kello viisi -kukonlaulun aikaan


Kello on viisi aamulla ja minä istun kahvikupin kera lukemassa Aamulehteä. Tai oikeastaan kolmea Aamulehteä, sillä viikon aikana lehti on jäänyt kahtena aamuna lukematta. Minä voisin vielä vetää sikeitä, nukkua kolme ja puoli tuntia lisää. Mutta sen sijaan tämä hullu on jo noussut ylös. 


Kuva: M. Heinonsalmi

Peruutetaan pikkasen ja vaihdetaan edellisen lauseen hullu-sana nautiskelijaksi. Sillä silkkaa nautintoa tämä kiireetön aika on ennen töihin lähtöä. Eikös yöunet jää vähiin, joku voisi ihmetellä? Niin ne jäisivätkin jos olisin mennyt normaaliin aikaan nukkumaan, mutta minäpä nukahdin jo kello kahdeksan eilisiltana. Olin todella väsynyt, joten uni tuli silmään jo alkuillasta. Taisi tuo viime viikon sairastelu tuntua vielä. 

Kuva: M. Heinonsalmi


Jatkossa en aio herätä kukonlaulun aikaan, mutta kylläkin niin, että ehdin lukea Aamulehden rauhassa. Se, että nousen ajoissa ja saan nauttia kiireettömästä aamusta, piristää minua enemmän kuin pidemmät yöunet. 


















Kuva: M. Heinonsalmi





Jos pidit blogista, kerro myös kaverille           



sunnuntai 5. helmikuuta 2012

” Ei oltu ihan naisia mutta ei miehiäkään.” - Nuori suomalainen nainen YK:n töissä Nepalissa, Afganistanissa ja Palestiinassa


Afganistanilainen kokoushuone on täyttynyt turbaanipäisistä imaameista ja entisistä sotaherroista. Heidän keskellään istuva vaalea nainen pyytää puheenvuoroa. Hän on YK:n kehitysavun koordinaattori, Minna Härkönen. Ennen tätä YK:n työ on vienyt Härkösen Nepaliin ja sittemmin myös Palestiinaan, jossa hän tällä hetkellä asuu ja työskentelee. 

 
Jerusalem


Istun tietokoneen ääressä Nokialla, kirjoittaen haastatteluni kysymyksiä. Mitä minä voisin kysyä Minnalta? Jo pelkkä ajatus siitä, että Minna tulee avaamaan tämän viestin kotonaan Palestiinassa, kutkuttaa minua. Samalla ajatus iskee, että mielikuvani Palestiinasta ovat pelkästään median luomia. Näissä kuvissa pommit räjähtelevät muurin kummallakin puolen. Miltä arki näyttää Palestiinassa, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Entä minkälaista on tehdä töitä naisena Afganistanissa? Yhtäkkiä kysymystulva valtaa pääni, joten annetaan Minnan vastata. 

Hei Minna, kertoisitko mitä teet työksesi? 

-Hei! Olen töissä töissä Ramallah’ssa, Länsirannalla, kehitysyhteistyötehtävissä Suomen edustustossa. Teen työtä hankkeiden parissa, joita Suomi täällä rahoittaa. Seuraan paikallisia kehityskysymyksiä ja hallinnon kehitystä. 

-Työpäivään kuuluu paljon kontakteja paikallisiin viranomaisiin ja järjestöihin, niihin ihmisiin, jotka toimeenpanevat hankkeitamme. On paljon raportointia, kokouksia, byrokratiaa, eli virkamiehen peruskauraa, mutta onneksi tosi mielenkiintoisessa ympäristössä. Täällä jos jossain kehityspolitiikka on politiikkaa. Se tekee työstä vaikeaa mutta samalla todella antoisaa.

Miten asut? 

-Asun muurin toisella puolella, palestiinalaisessa Itä-Jerusalemissa. Täällä asutaan keskellä poliittista soppaa. Israel hallitsee Itä-Jerusalemia mutta muu maailma katsoo sen olevan osa palestiinalaisaluetta. 


 Länsirannan Hebronin vanhassa kaupungissa katu on jaettu kahtia. Toinen puoli on tarkoitettu israelilaisille siirtokuntalaisille ja toinen puolisko palestiinalaisille.

-Monella tapaa olen kahdessa maassa samaan aikaan. Asun ja työskentelen Palestiinassa, mutta saatan syödä illallisen Israelissa. Kotikatuni moskeijasta raikaa rukouskutsu, mutta muutaman korttelin päässä on ortodoksijuutalainen naapurusto. Tel Avivin rannat ja bileet ovat tunnin ajomatkan päässä. Aika sekavaa.


Lähes 1000 km pitkä muuri jakaa kahtia palestiinalaiskyliä. 

Kirjoituksia muurin seinässä.
 
Olet myös aikaisemmin tehnyt ulkomailla töitä YK:lle.
-Ennen Palestiina olin YK:lla, ensin pari vuotta Nepalissa ja vuoden Afganistanissa. Tuolloin työni oli apujärjestöjen välistä koordinaatiota.

Suomesta katsottuna Palestiinan, Afganistanin ja Nepalin tapahtumat tuntuvat kovin kaukaisilta, milteipä epärealistisilta. Tämän takia on vaikea käsittää, mitä arki on näissä maissa.

-Ihmisten elämä on aina paljon tavallisempaa ja rauhallisempaa kuin mitä uutiskuvat antavat ymmärtää. Jopa Afganistanissa, jonka sodassa kuolee ihmisiä koko ajan on kuitenkin ihme kyllä enimmäkseen tavallista elämää. Sikäläisittäin tavallista. Tuntuu että rakkaus, lapset ja raha kiinnostaa ihmisiä aina eniten. Eikö Anne Frankinkin mieltä painanut onneton rakkaus johonkin poikaan?

Anne Frankin päiväkirja on mielestäni hyvä osoitus, siitä miten kurjuudenkin keskellä voi olla jotain kaunista. Rakkaus on yksi universaaleista tunteista, itsessään niin voimakas ja luontainen tunne ihmiselle. Rakkaus oli Anne Frankille luultavasti myös selviytymiskeino. Tapa kestää sietämätöntä tilannetta. Olisikohan Anne rakastunut samaiseen poikaan, jos tilanne olisi ollut toinen? Sitä ei kukaan tiedä, mutta Annelle rakkaus muodostui tärkeäksi asiaksi, josta kirjoittaa päiväkirjassaan. 



 Afganistanilaisia tyttöjä Fayzabadin kylässä.


Kirjoista puheen ollen, olen lukenut Khaled Hosseinin romaanit, Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika, jotka kummatkin kuuvavat elämää Afganistanissa. Kirjat ovat todellisia lukuelämyksiä, mutta luettuani kirjat en voinut olla ajattelematta, kuinka oikeanmukaisen kuvan ne antavat Afganistanista. Varsinkin kun Hosseini itse on asunut koko aikuisikänsä ulkomailla. Oletko lukenut kyseiset kirjat?

-Olen lukenut nuo kirjat. Ovat ne ajoittain aikamoista saippuaa. Mutta hyviä kirjoja, jotka ovat avanneet monille ikkunan Afganistanin historiaan ja tapaan elää. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että Talibanien hallitsema Afganistan oli kurja paikka, varsinkin naisille. Vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana, eli Taliban-hallinnon kaatumisen jälkeen, on tehty harppauksia koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen, on Afganistan vielä yksi maailman köyhimmistä maista. Jos on joku sota päällä kymmeniä vuosia putkeen, ei ole todellisia mahdollisuuksia kehittyä. Ja vaikka naisia ei teloiteta kivittämällä enää Kabulin stadionilla, niin kuin Hosseinin kirjoissa, niin on afganistanilaisnaisen asema yhä melko ala-arvoinen.  

-Tapasin tosin työni kautta vahvojakin naisia, naisjärjestöjen johtajia ja vaaliehdokkaita, jotka uskalsivat ottaa itselleen tilaa. Pienessä Takharin provinssissa työskennellessäni tutustuin naisten radioaseman perustajaan. Hän kohtasi yhteisössään jatkuvaa vastustusta. Tyypillistä oli että hänestä puhuttiin säädyttömänä naisena. Mutta hän jaksoi jatkaa työtään, päivästä toiseen. Afganistanista lähdettyäni sain häneltä sähköpostin, jossa hän kertoi saaneensa Talibanilta tappouhkauksia. Se veti hiljaiseksi. Miten sitä sellaisessa tilanteessa neuvoo toista? 



Kunduz, Afganistan.
Nainen lukemassa Koraania, äitienpäivä seremoniassa Afganistanissa.


Minkälaista on tehdä töitä naisena Afganistanissa ja Palestiinassa?
-Afganistan oli tämän suhteen tietenkin ihan omaa luokkaansa. Siellä en saanut ensinnäkään YK:n turvallisuussäädösten takia liikkua vapaasti kaupungilla, liikuin lähinnä työpaikan ja kodin väliä panssaroidussa autossa. Vaikka ulkona oli aina huivi päässä, niin vaaleana naisena sai tietenkin paljon huomiota. Toisaalta meitä ulkomaalaisnaisia ei laskettu ihan samaan kastiin kuin paikallisia naisia. Ei voitu, koska meidän kanssa piti pystyä työskentelemään.

-Ei oltu ihan naisia mutta ei miehiäkään. Ja itsekin piti irrottautua ajatuksesta, että oli erilainen. Kun on nuori nainen kokoushuoneessa täynnä afgaanimiehiä, joista puolet ovat turbaanipäisiä imaameja tai entisiä sotaherroja, ei voi alkaa miettimään mitä ne sinusta ajattelee. Pitää pyytää puheenvuoro ja tehdä työnsä.

-Asuintiloissamme ei ollut muita liikuntamahdollisuuksia kuin työpäivän päätteen lentopallopelit työkavereiden, eli miesten, kanssa. Pelasin. Ja kaupungilla varmasti puhuttiin siitä YK:lla asuvasta naisesta joka ei ollut nainen ollenkaan. Tai ehkä jotain pahempaakin. Pakko kuitenkin sanoa, etten ikinä kokenut itseäni syrjityksi, en partaukkojen kanssa kokouksissa enkä lentopallokentällä. Voi kun antaisivat omille naisilleen yhtä paljon kunnioitusta kuin minulle. 




Kuvassa afgaanipoikia ja Minna istumassa hylätyn neuvostoaikaisen tykin päällä.
 

-Afganistanin jälkeen Palestiina on verrattain helppo, kaikin tavoin. Uskon tosin että ajan myötä olen omaksunut jonkinlaisen itsesensuurin mitä tulee pukeutumiseen ja käyttäytymiseen tällaisissa maissa. Se on osittain itsesuojeluvaisto mutta myös kunnioitusta paikallisia naisia kohtaan.

Mitä teet vapaa-ajallasi?
-Elämämme Jerusalemissa on oikeastaan, ainakin paperilla, samaa kuin se olisi kotona. Asun poikaystäväni kanssa. Käymme töissä, kaupassa ja teemme ruokaa. Katsomme telkkaria, treenaamme ja käymme ulkona. Tuohan se tietenkin oman bonuksensa, että olemme aurinkoisessa Välimeren maassa…Kunhan tämä talvi vain loppuisi! Kun ulkona on 10 astetta niin sisällä on ehkä 11. Ottaisin milloin tahansa Suomen paukkupakkaset kunhan sisätiloissa olisi lämmin. 



Tel Aviv, Israel
 

Jos saisit ottaa mukaan Suomeen yhden asian jokaisesta maasta, mitkä nämä kolme asiaa olisivat?

 - Nepalista toisin värit, Afganistanista maisemat, Palestiinasta omanarvontunnon ja Israelista auringon.

 

Katmandu, Nepal
  


Afganistan, näkymä helikopterin ikkunasta.




*Kuvat: Minna Härkösen valokuva-albumista


Lisätietoja YK:sta:

www.ykliitto.fi/


www.finlandun.org/public/default.aspx?nodeid=35893&contentlan=1&culture=fi-FI

Kirjailija Khaled Hosseinin kotisivut:
www.khaledhosseini.com/