KUL JUL!

Stockmannin jouluikkunan näkeminen palauttaa lapsuuden joulun taian. Muistoja ja tuoksuja vuosien takaa. Ajan, jolloin tontut kurkkivat ikkunoissa ja itse leivotut piparkakut sulivat suussa. Aattoiltana joulupukkia odotettiin aamusta saakka. Voi ihme ja harmi, ettei isä koskaan nähnyt joulupukkia. Sattui aina olemaan jossain muualla. 

Joku päivä se sitten paljastui, että miten nämä kaikki seikat liittyivät yhteen, ja ettei koko pukkia ollut olemassakaan. Suurin pettymys oli kuitenkin tonttu-uran kariutuminen. Minä kun olin pitkään haaveillut pääseväni tontuksi, joulupukin apulaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi saattanut olla aika stressaavaa ja kiireentäyteistä työtä. Tai, ei kai tontut stressaa? Eikös ne aina ole iloisella päällä, kuin kissa liukkaalla jäällä. 

Meillä ei ole täällä Nokialla jouluikkunaa, joten rakensimme oman jouluikkunan olohuoneeseen. Myyrä pääsi päätähdeksi, mikä sopi Myyrälle mainiosti. Myyrä viihtyy niin hyvin jouluikkunassa, että hän päätti viettää joulun siellä. Joulunviettoon Myyrä kutsui kaikki sukulaiset ja ystävänsä. Mainiota, he kun ovat perin jouluista sakkia, sopivat kuin karamellit jouluikkunaamme. 

HAUSKAA JOULUA & KUL JUL, IHANAT LUKIJAMME! Teitä on ollut tähän mennessä 8002. 

Puolen hehtaarin metsän joulutervehdys

Hyvää Joulua, Nalle Puh huusi. Hän huusi niin lujaa, että varmasti joka ikinen Puolen hehtaarin metsän asukas kuuli joulutervehdyksen. Hyvää Joulua Puh, Nasu sanoi kurkistaessaan kolostaan. On niin paljon lunta, ettei kotikolostani näy kuin savupiippu. 

Paljon on lunta, Tiikeri totesi, pomppiessaan korkeitten luminietosten läpi Puhin ja Nasun luokse. Sitten hän katsoi Puhia ja kysyi mietteliäänä. Kuka se Joulu on? Ja mitä hyvää tämä Joulu on tehnyt. Hassu tiikeri, Puh vastasi. Ei Joulu ole eläin, saatikka pieni poika tai tyttö. Joulu on suuri juhla. Suuri ja iloinen juhla, Nasu lisäsi.

Mitä silloin tehdään, Tiikeri kysyi? Juhlitaan tietenkin, Puh sanoi. Syödään vatsat täyteen ja sitten syödään vielä lisää, suklaata, rosollia ja lanttulaatikkoa, hunajaa tietenkään unohtamatta.  Jouluna pitää olla hurjan kiltti, Ihaa sanoi löntystellen paikalle. Jouluna lauletaan ja tanssitaan piirileikkejä, Nasu lisäsi innostuneena. Lauletaan kaikki yhdessä:

”Porsaita äidin oomme kaikki
oomme kaikki, oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, kaikki.
Sinä ja minä,
sinä ja minä.”

En minä ole porsas, Puh sanoi tärkeänä. Minä olen nalle, Nalle Puh. Ja minä olen tiikeri, Tiikeri sanoi. Tiikerit pomppivat mieluummin kuin laulavat. Minäpä olen porsas, Nasu sanoi ylpeänä. Mutta pikemminkin minä olen aina ollut enemmän isän porsas, kuin äidin porsas. 

Minä haluan laulaa Ihahaa – laulun, Ihaa sanoi. Mutta eihän se ole joululaulu, Nasu huomautti. Pompitaanko siinä laulussa, Tiikeri kysyi toiveikkaana? Puh mietti hetken ja sanoi sitten iloisena – kyllä me voidaan laulaa Ihahaa -laulu, vaikka se ei olekaan joululaulu. Laitetaan tonttulakit päähän ja otetaan toisiamme kädestä. Lauletaan, pompitaan ja pyöritään piirissä. Hauskaa, Tiikeri huudahti ja pomppasi ilosta kuusenlatvaan saakka. 

”Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa,

ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa.

Juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa.

Kanna kotiin saakka kevyt, kallis taakka. ”

Hauskaa Joulua, rakkaat ystäväni, Puh sanoi halaten Nasua, Tiikeriä ja Ihaata. Tärkeintä Joulussa on yhdessä olo. Hauskaa Joulua Puh, Tiikeri, Nasu ja Ihaa, sanoivat yhteen ääneen ja antoivat Puhille ison halauksen.

 

(Itse keksitty satu, joka sai alkunsa askarrellessani joulukorttia).

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille