Arkielämän roolipeliä

“All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,…”

Willian Shakespeare, näytelmässä: As you like it.

Koko maailma on näyttämö,
ja kaikki miehet ja naiset ovat ainoastaan näyttelijöitä,
heillä on poistumisensa ja sisääntulonsa, … (vapaa suomennos)

Ihminen on omalaatuinen eläin. Vaikka hän vaeltaisi kauas aavikolle, sivilisaation ulkopuolelle, kantaa hän yhä edelleen yhteiskunnan rakenteita mukanaan. Niin lujasti on häneen iskostunut elämänsä aikana opitut normit ja käytännöt. Vaikka jättäisimme yhteiskunnan taaksemme, ei itse yhteiskunta tule koskaan jättämään meitä. Se elää ihmisessä, kasvaa ja muotoutuu kauttamme.

Ennen kaikkea ihminen on sosiaalinen eläin. Eläin, jolla on monta roolia, joita hän esittää jokapäiväisessä elämässään. Naisella on naisen rooli, tyttären ja todennäköisesti myös äidin rooli. Päivisin nainen vetää opettajan roolia ja kahvitauolla hän sujahtaa kollegan rooliin. Kotimatkallaan hän poikkeaa ruokaostoksilla. Kiittää kassaneitiä kohteliaan asiakkaan roolissa. Kotiovella hän moikkaa naapuria, toteuttaen hyvän naapurin roolia. Keittiössä hän laskee ruokaostoksensa käsistään ja luo tyytyväisen puolison katseen, ruokaa laittavan miehensä suuntaan.

Sosiologi, Erving Goffman jäljittelee Shakespearen ideaa maailmasta näyttämönä. Hän kuvaa sosiaalista maailmaa teatterin kautta. ”Minällä” on monta roolia, jotka syntyvät yhteistyössä kanssaihmisten kanssa. Vuorovaikutus ei Goffmanin mukaan ole sattumanvaraista, vaan hyvinkin järjestynyttä ja sääntöjen ohjaamaa. Lopputulosta ei voi etukäteen tietää, sillä se määräytyy osallistujien yhteistyön mukaan. 

Ajatelkaamme esimerkiksi näytelmää, joka tapahtuu kaupan kassajonossa. Jokainen osallistuja tietää näytelmän säännöt ja pyrkii näyttelemään sen mukaan. Jonottaminen on itsestään selvää ja kassajonon odotetaan etenevän joutuisasti. Kassaneidin tulee tietää kassakoneen toiminnot ja niksit, mikä tekee hänestä hyvän työtekijän. Tuolloin kassaneiti säilyttää kasvonsa ja pystyy suorittamaan ehjän rooliesityksen. 

Goffmanin mukaan kasvot on se osa minästämme, jotka annamme julki sosiaalisissa tilanteissa. Onnistunut roolisuoritus tarkoittaa, että olemme säilyttäneet kasvomme. Olemme esittäneet täydellisen roolin, mikä lisää onnistumisen ja varmuuden tunnetta. Epäonnistunut roolisuoritus johtaa kasvojen menettämiseen, joka tuottaa häpeän tunnetta. Tällainen tilanne saattaa syntyä kassajonossa, kun asiakas ojentaa kassaneidille alennuskupongin, jota kassaneiti ei entuudestaan tunne. Jono pysähtyy, kun kassaneiti joutuu kysymään apua.

Kakuttaminen, mielenosoitus, jolla pyritään samaan toinen menettämään kasvonsa.

Sen lisäksi, että pyrimme suojelemaan kasvojamme epäonnistumiselta, pyrimme myös suojelemaan kanssaihmisiä menettämästä kasvojaan. Myötähäpeä ei ole mieluinen tunne, joten sitä pyritään yleensä välttämään. Huomatessaan ettei kassaneiti tunnista alekuponkeja, asiakas saattaa tokaista - voin yhtä hyvin käyttää ne myöhemmin. Kassajonon pysähtyminen ei ole kenenkään edun mukaista, ei kanssaihmisten tai itse asiakkaan kannaltakaan.

Goffmanin ” The Presentation of Self in Everyday Life” (suomennos, Arkileämän roolit) on helppo, luettava kirja arkielämän vuorovaikutuksesta. Kirjassa Goffman valjastaa teatterialan sanastoineen, maalaamaan arkielämän kanssakäymistä. Näytös, rutiinit, yleisö, näyttämö, lavastus ja sen takainen näkymätön alue (backstage) ovat osa Goffmanin luomaa kuvaavaa ja oivaltavaa termistöä arkielämästämme.


Lue lisää Gofmanista:

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/goffman.html

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille