Aina ja Onni

Karhujen valmistellessa talvea, minä herään horroksestani ja alan jälleen naputtelemaan näppäimistöä.  (”Talvea varten tankkaavat karhut ovat nyt liikkeellä”Aamulehti  16.9) Virtuaalisen hiljaisuuden aikana on tapahtunut paljon. Elämää on eletty, naurettu ja itketty, niin kuin ihmisillä nyt yleensä on tapana. Ihan oppikirjan mukaan meidän huushollissa ei kuitenkaan enää eletä. Siitä pitävät huolen Ragdoll-kissat Onni ja Aina. Murut asettuivat taloksi heinäkuussa, eikä mikään ole sen jälkeen ollut ennallaan. Ja hyvä niin! 

Aina ja Onni, ensitapaaminen. 

Pikkukisuilla on riittänyt virtaa ja uteliaisuutta. Sisarukset painivat ja jahtaavat toisiaan, niin että seinät kolisevat.  Kun virta loppuu pikkuiset nukahtavat sohvalle mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Kyllä, kissat ovat sisaruksia samasta pentueesta, vaikka ovatkin kuin yö ja päivä. Onni on pentueen suurin, kun taas Aina pienin. Luonne-erot ovat sitäkin suurempia.

Onni on rakastettava utelias hölmö, joka tunkee pienen pallopäänsä joka paikkaan. Vessanpöntön kannet pidetään meillä visusti kiinni, sillä herra saattaa pulahtaa aamu-uinnille pönttöön.  Tämän minä opin eräänä aikaisena aamuna, puoliunisena avatessani vessanpöntön kantta. Tuskin olin kantta ehtinyt raottaa, kun Onni sukelsi pää edellä pönttöön. Tempaisin litimärän kissan pöntöstä, ajatellen että ei se omin avuin olisi ylös päässytkään. Seuraavaksi Onni otti loikan kohti hiekkalaatikkoa ja kuopsutti tyytyväisenä hiekkaa. Voi ei, Onni olet yltä päältä hiekassa. Ei kun kissa lavuaariin ja pesulle. Onneksi herra ei pelkää vettä, vaan istuu tyytyväisenä juoksevan veden alla lavuaarissa. 

Onni iltapesulla ;)

Aina

Aina on perheen pikku-neiti, joka hellyyttä kaivatessaan rääkyy ikään kuin hännästä vedettäisiin. Ei tuota mussukkaa voi olla rapsuttelematta, kun tekeytyy suloiseksi reppanaksi. Ihan milloin tahansa neitiä ei kuitenkaan saa silittää, ajankohdan Aina päättää ihan itse. Aina on kissoista rohkeampi, niinhän ne pienet yleensä ovat. Imurin äänen kuullessaan rohkeaa esittävä Onni juoksee sohvan taakse, kun taas sisko katselee murisevaa petoa vierestä. 

 

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

Tietoa Ragdoll-kissoista:

http://www.finragdolls.net/ 

http://www.ragdoll.fi/ 

Ainan ja Onnin kasvattaja:

http://www.mithrandilin.fi/ 

P.S. Nämä terveiset ovat Onnilta. Hyppäsi näppäimistölle jättäen jälkeensä tämän kryptisen viestin: tyt12

Kello viisi -kukonlaulun aikaan

Kello on viisi aamulla ja minä istun kahvikupin kera lukemassa Aamulehteä. Tai oikeastaan kolmea Aamulehteä, sillä viikon aikana lehti on jäänyt kahtena aamuna lukematta. Minä voisin vielä vetää sikeitä, nukkua kolme ja puoli tuntia lisää. Mutta sen sijaan tämä hullu on jo noussut ylös. 

Kuva: M. Heinonsalmi

Peruutetaan pikkasen ja vaihdetaan edellisen lauseen hullu-sana nautiskelijaksi. Sillä silkkaa nautintoa tämä kiireetön aika on ennen töihin lähtöä. Eikös yöunet jää vähiin, joku voisi ihmetellä? Niin ne jäisivätkin jos olisin mennyt normaaliin aikaan nukkumaan, mutta minäpä nukahdin jo kello kahdeksan eilisiltana. Olin todella väsynyt, joten uni tuli silmään jo alkuillasta. Taisi tuo viime viikon sairastelu tuntua vielä. 

Kuva: M. Heinonsalmi

Jatkossa en aio herätä kukonlaulun aikaan, mutta kylläkin niin, että ehdin lukea Aamulehden rauhassa. Se, että nousen ajoissa ja saan nauttia kiireettömästä aamusta, piristää minua enemmän kuin pidemmät yöunet. 

Kuva: M. Heinonsalmi

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille           

Arkielämän roolipeliä

“All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,…”

Willian Shakespeare, näytelmässä: As you like it.

Koko maailma on näyttämö,
ja kaikki miehet ja naiset ovat ainoastaan näyttelijöitä,
heillä on poistumisensa ja sisääntulonsa, … (vapaa suomennos)

Ihminen on omalaatuinen eläin. Vaikka hän vaeltaisi kauas aavikolle, sivilisaation ulkopuolelle, kantaa hän yhä edelleen yhteiskunnan rakenteita mukanaan. Niin lujasti on häneen iskostunut elämänsä aikana opitut normit ja käytännöt. Vaikka jättäisimme yhteiskunnan taaksemme, ei itse yhteiskunta tule koskaan jättämään meitä. Se elää ihmisessä, kasvaa ja muotoutuu kauttamme.

Ennen kaikkea ihminen on sosiaalinen eläin. Eläin, jolla on monta roolia, joita hän esittää jokapäiväisessä elämässään. Naisella on naisen rooli, tyttären ja todennäköisesti myös äidin rooli. Päivisin nainen vetää opettajan roolia ja kahvitauolla hän sujahtaa kollegan rooliin. Kotimatkallaan hän poikkeaa ruokaostoksilla. Kiittää kassaneitiä kohteliaan asiakkaan roolissa. Kotiovella hän moikkaa naapuria, toteuttaen hyvän naapurin roolia. Keittiössä hän laskee ruokaostoksensa käsistään ja luo tyytyväisen puolison katseen, ruokaa laittavan miehensä suuntaan.

Sosiologi, Erving Goffman jäljittelee Shakespearen ideaa maailmasta näyttämönä. Hän kuvaa sosiaalista maailmaa teatterin kautta. ”Minällä” on monta roolia, jotka syntyvät yhteistyössä kanssaihmisten kanssa. Vuorovaikutus ei Goffmanin mukaan ole sattumanvaraista, vaan hyvinkin järjestynyttä ja sääntöjen ohjaamaa. Lopputulosta ei voi etukäteen tietää, sillä se määräytyy osallistujien yhteistyön mukaan. 

Ajatelkaamme esimerkiksi näytelmää, joka tapahtuu kaupan kassajonossa. Jokainen osallistuja tietää näytelmän säännöt ja pyrkii näyttelemään sen mukaan. Jonottaminen on itsestään selvää ja kassajonon odotetaan etenevän joutuisasti. Kassaneidin tulee tietää kassakoneen toiminnot ja niksit, mikä tekee hänestä hyvän työtekijän. Tuolloin kassaneiti säilyttää kasvonsa ja pystyy suorittamaan ehjän rooliesityksen. 

Goffmanin mukaan kasvot on se osa minästämme, jotka annamme julki sosiaalisissa tilanteissa. Onnistunut roolisuoritus tarkoittaa, että olemme säilyttäneet kasvomme. Olemme esittäneet täydellisen roolin, mikä lisää onnistumisen ja varmuuden tunnetta. Epäonnistunut roolisuoritus johtaa kasvojen menettämiseen, joka tuottaa häpeän tunnetta. Tällainen tilanne saattaa syntyä kassajonossa, kun asiakas ojentaa kassaneidille alennuskupongin, jota kassaneiti ei entuudestaan tunne. Jono pysähtyy, kun kassaneiti joutuu kysymään apua.

Kakuttaminen, mielenosoitus, jolla pyritään samaan toinen menettämään kasvonsa.

Sen lisäksi, että pyrimme suojelemaan kasvojamme epäonnistumiselta, pyrimme myös suojelemaan kanssaihmisiä menettämästä kasvojaan. Myötähäpeä ei ole mieluinen tunne, joten sitä pyritään yleensä välttämään. Huomatessaan ettei kassaneiti tunnista alekuponkeja, asiakas saattaa tokaista - voin yhtä hyvin käyttää ne myöhemmin. Kassajonon pysähtyminen ei ole kenenkään edun mukaista, ei kanssaihmisten tai itse asiakkaan kannaltakaan.

Goffmanin ” The Presentation of Self in Everyday Life” (suomennos, Arkileämän roolit) on helppo, luettava kirja arkielämän vuorovaikutuksesta. Kirjassa Goffman valjastaa teatterialan sanastoineen, maalaamaan arkielämän kanssakäymistä. Näytös, rutiinit, yleisö, näyttämö, lavastus ja sen takainen näkymätön alue (backstage) ovat osa Goffmanin luomaa kuvaavaa ja oivaltavaa termistöä arkielämästämme.


Lue lisää Gofmanista:

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/goffman.html

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Tinttien pelastus

Muistatko vielä minkälaiset töppöset lämmittivät jalkojasi päiväkodissa ja eskarissa? Minä muistan hyvinkin punaiset nahkatossuni, joiden reunoissa komeili resorit. Luulenpa, että melkein joka toisella 80-luvun lapsella oli kyseiset Tintti-tossut. 

Kuva: huuto.net

Huokaisin helpotuksesta kun kuulin, että Reino & Aino Kotikenkä Oy jatkaa Tinttien valmistamista, niiden luojien jäädessä eläkkeelle. Raimo ja Ritva Pirhonen ovat valmistaneet Tintti-tossuja Tamperelaisen kerrostalon kellarissa, aina vuodesta 1979. Hetken Pirhoset ehtivät jo pelätä, että Tinttien teko loppuisi heidän eläkkeelle lähtönsä mukana, mutta onneksi jatkaja löytyi lähikunnasta Nokialta.

Pirhoset eivät ole juurikaan mainostaneet Tintti-tossuja, mutta kaupaksi ne ovat silti aina menneet. Hyvää ei tarvitse mainostaa, vaikka vaikeaa sitä on uskoa 2000-luvulla, kun mainoksia pursuaa joka tuutista. Tämän takia Tintti-tossuista ei ollut saatavina muita kuvia, kun huuto.netissä myytävänä olevia tossuja. Yhdestä kuvasta tulikin sitten mieleeni, miten tossujen pohjiin kirjoitettiin omistajan nimi, jotteivat tossut vaihtaisi omistajaa. 

Kuva: huuto.net

Tintti-tossut tehdään käsityönä ja valmistustapa on sama myös jatkossa. Työvaiheita on yhteensä 12 kappaletta. Jokainen sauma on taitettava oikein, jotta ne eivät paina lapsen jalkaa. Tinttejä tullaan jatkossakin valmistamaan tutuissa perusväreissä: tummasininen, punainen, vaaleanpunainen, kultainen ja musta. Näiden lisäksi Tintti-tossut saavat uusia värimalleja ja Reino- ja Aino-kuoseja. 

Kuva: huuto.net

Mutta missä ovat aikuisten Tintti-tossut? Käyttäisin mielelläni niitä töissä. Varmasti moni muukin lasten parissa työskentelevä käyttäisi näitä, jo pienenä hyväksi todettuja tossuja. Aikuisten Tintti-tossuja odotellessa…


Lähde: Tamperelainen 14.1.2012

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Tupakkaa ainoastaan tiskin alta 2012

Tupakkaa saa vuoden vaihteen jälkeen ainoastaan tiskin alta. Uuden tupakkalain mukaan tupakkatuotteita ei saa olla enää esillä vähittäismyynnissä. Tupakkaa myydään toki jatkossakin kaupan kassoilla ja kioskeissa, mutta näkyä ne eivät saa. Pyydettäessä tupakan ostaja voi saada katseltavaksi tupakkakuvaston, luettelon hintatietoineen. Tupakka-automaatit uudistuvat tupakkalain myötä. Uusissa automaateissa tupakkatuotteet valitaan numerokoodin avulla.

Kuva: YLE/Sari Selin

Tavoitteena on saada tupakointi loppumaan kokonaan Suomesta. Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan lakiuudistuksen takana olevan etenkin nuorison suojelu. Suomi on tällä hetkellä ainoa maa maailmassa, jossa tupakoinnin loppuminen on säädetty lain päämääräksi. 

Hullun ideaalia, ei tupakointi näin Suomesta lopu. Tupruttelun kielto baareissa oli hyvä veto, mutta tämä kuulostaa vain naurettavalta. Ei tämä saa ihmisiä vähentämään tupakoimista. Enkä usko, että nuorison kokeilunhalu lainuudistuksen myötä vähenee. Miksi ei sitten kieltää tupakointi kokonaan saman tien, vaikka eihän tuo kieltolakikaan juomista Suomesta lopettanut. 

Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ehdotetaan, että myös alkoholituotteet tulisi siirtää pois kuluttajan silmistä. Näin suojeltaisiin nuorisoa alkoholin haitoilta. Kyllä nyt ollaan ihan hakoteillä jos nuorison hyvinvointia halutaan parantaa. Mieluummin tulisi panostaa lastensuojelu- ja nuorisotyöhön.  Itse alalla työskennelleenä tiedän, mitä ihmeitä henkilökunnan lisääminen saisi aikaan.

Valviran ohejeistus uutta tapakkalakia varten:

http://www.valvira.fi/files/Valvira_ohje_1_2011.pdf 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   
 

Loista!

Elämässä on hetkiä, jolloin ihminen ei halua tulla nähdyksi ja hetkiä, jolloin näkyminen on vähintäänkin elintärkeää. Tien ylittäminen talvipimeällä kuuluu niihin tilanteisiin, jolloin kannattaa näkyä. Älä piileskele pimeässä, vaan erotu ja välky, sillä ilman heijastinta olet autoilijalle näkymätön. 

Tänä vuonna mietin pääni puhki, mitä antaisin läheisilleni joululahjaksi? Kunnes sain idean ommella huopaheijastimet koko porukalle. Käytännöllistä ja helppoa, niin sitä luulisi. Käytännöllistä, mutta ei niinkään helppoa, jos ei ole koskenut ompelukoneeseen kymmeneen vuoteen. 

Voi änkeröinen, kukaan ei ollut kertonut minulle, ettei huopa ole kaikkein helpoin materiaali ommella. Eihän noista vastakappaleista saanut samanmuotoisia millään. Ne elivät omaa elämäänsä ja hankaloittivat samalla minunkin elämää. Tulipahan ainakin itse tehdyn näköisiä. Ei voi kukaan epäillä, että olisin ostanut heijastimet Marttojen joulumyyjäisistä. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen aikaansaamiseeni. Ei kotimme taulutkaan ole suorassa, joten miksi heijastimien sitten pitäisi olla suorakaiteita. 

Heijastimet kuvattuna etupuolelta. Napeille tuli taas käyttöä. Käytin myös koristeina parittomaksi jääneitä korvakoruja.

Heijastimet takapuolelta. Ostaessasi heijastinkangasta kannattaa valita kangas, joka täyttää turvadirektiivit.

Kokeile kuinka hyvin autoilija huomaa sinut kävellessäsi pimeällä. 

 Tai pikemminkin huomaa, ettei autoilija näe sinua lainkaan ilman heijastinta!

Liikenneturvan demo:

http://www.liikenneturva.fi/www/fi/animaatiot/heijastin/index.html?gclid=CJTnt4Dcna0CFY1YmAodbnTxkw

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille   

Pekalla kävi vahinko

Meinasi aamukahvi mennä väärään kurkkuun, sen verran hämärä on Sportia Pekan tämän päiväinen mainos Aamulehdessä.  Siis mitä? Mitä tämä Pekka nyt oikein meinaa? Mainoksessa mainostetaan talviurheiluvaatteita ja -välineitä otsikolla – ”Lumivahinkoale Pekalla”. 

Mikä ihmeen lumivahinko? Viitataanko tässä lumen sulamiseen? Vai puhutaanko kenties vuotavasta myymälän katosta, joka on aiheuttanut vahinkoa liikkeessä. Tai onko Pekalle itselleen tapahtunut vahinko? Ehkä Pekka on liukastunut ja lyönyt päänsä? Jos näin on, toivon sinulle Pekka pikaista paranemista, sillä tämän päivän mainos oli sen verran sekava, että aivotärähdys selittäisi sen hyvin. 

Mutta eipä tämä vielä tässä, jos itse otsikko on hämärä, on itse mainos jo pimeän puoleinen. Mainoksessa komeilevat amputoidut, puolipukeiset aboriginaali -miehet. Yksi on saanut sukset jalkaan, mutta eipä tuolla Australian tasangolla taida oikein suksi luistaa. 

Tämä on kyllä nyt Pekka selityksen paikka! Mitä sinä haluat meille kuluttajille tällä mainoksella viestittää? Ainakin sait minun huomion, mutta samalla sait pääni pyörälle? Sattuuko joku ymmärtämään Pekan ajatuksenjuoksua ja voisi täten kertoa, mistä tässä mainoksessa oikein on kyse? Tulkintoja ja vastauksia odotellessa… 

Kuva: www.sportia-pekka.fi/

Sportia Pekan kotisivut, josta kyseinen mainos myös löytyy:

www.sportia-pekka.fi

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille