Moron peräkonttikirppis 2012

Moron tämänpäiväisellä peräkonttikirppiksellä kävi kuhina jo aamusta. Lastentarvikkeita ja -vaatteita oli selvästi myynnissä eniten. Lapsiperheitä näkyikin asiakaskunnassa paljon. Vaikka väkeä oli tungokseen saakka, ei edes ihmispaljous suojannut hyistä viimaa vastaan. Tällä kertaa en ollut ainoa vilukissa, sillä Tampereen Keskustorilla kuuli aika ajoin – voi, että kun tuo tuuli on kylmä. Minua lämmitti hieman, että löysin kengät ja hameen viime metreillä. Pääsin tinkaamaan, mikä mielestäni on yksi parhaimmista asioista kirpputorilla. 

Lastenkeinutuoli 40-luvulta.

Kahdeksan-viikkoinen Coton de Tulear -pentu ihastutti emäntänsä kassissa.

                                 Kylmää pakoon…

Välillä oli pakko mennä lämmittelemään Kulttuuriravintola Kiveen, juomaan kuumaa kahvia ja syömään porkkanakakkua. 

Kuvat: M.Heinonsalmi

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille 

Tampereen puutarhamessut

Eilen tuli kyykittyä Tampereen 

puutarhamessuilla. Tuo kyykkiminen tulee siitä, että otin kuvia blogia varten. Kyykkyyn, ylös ja alas. Tunsin itseni perhosen metsästäjäksi, joka kauniin perhosen sijaan yritti napata täydellistä kuvaa. Säntäilin kameran kanssa sinne tänne, nähdessäni jotain ihanaa. Valokuvaus vaatii keskittymistä. Minä taas liihottelin sinne tänne, herkullisen ruusun tai orkidean nähdessäni. 

Huomasin myös, että kuvatessa keskittyy pitkälti vain kuvaamiseen. Paljon muusta kuin kuvauskohteista minulla ei ole muistikuvaa. Se on kylläkin aika hyvä saavutus minulle, sillä yleensä minä keskityn liikaa ympäristööni. Minusta kun on niin hurjan kiinnostavaa seurata, mitä muut tekevät. Olen ihmisbongaaja, joka ammentaa ideoita näkemistään ihmisistä.

Kotona katsoessani ottamiani kuvia, minua alkoi harmittaa. Tunne oli samankaltainen kuin kuvaamataidon tunnilla. Tiedän tasan tarkkaan, miltä kuvan pitäisi näyttää, mutta lopputulos on ihan jotain muuta. Onneksi sain Mikolta muokkausapua. Se on sitten ihmeellistä, mitä kuvien rajaaminen ja vinjetointi saa aikaan. 

                    Morsiuskimput 2012

 

Messuilla oli myös esillä floristien tekemiä taideteoksellisia hääkimppuja. Suurin osa oli pisaranmuotoisia, joten se lienee olevan kesän häätrendi 2012 morsiuskimpuissa. Näytteillä oli kimppujen lisäksi yksi jumalainen hääpuku. Puku toi mieleen haltija-asun Taru Sormusten Herra -elokuvasta.

www.puutarhamessut.fi/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille 

Puhuin päivän -lauloin vuoden

 Lemmenlukot puhuvat rakkauden kieltä Tammerkosken ylittävällä patosillalla.

Minä olin tässä eilen,

kotona sydämessäni,

risteyksessä teiden.

Puhuin päivän, 

lauloin vuoden.

Tiedän ehkä enemmänkin,

aina uuden luoden. 

Katsoin sinua silmiin,

uppouduin kierteisiin,

kalpean sinisiin.

Kysyin -Oletko koskaan

hengittänyt syvään,

kävellyt ulos pimeästä.

Rakkaus kukkii talvellakin.

Patosillan työmaa-aita palaa graffitiliekein. 

Vaikken sanoin sanoisikaan,

sinä minussa ja minä sinussa.

Kaikki muu on häviävää.

Lue lisää:

Tampereen patosillan lemmenlukot

http://yle.fi/alueet/tampere/2010/04/patosillan_lemmenlukot_sinetoivat_ikuisen_rakkauden_1606735.html

Taiteilijat loihtivat patosillan graffitit tilaustyönä

http://yle.fi/alueet/tampere/2011/08/tulinen_virta_vangitsee_katseita_patosillalla_2803504.html

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille            

Tinttien pelastus

Muistatko vielä minkälaiset töppöset lämmittivät jalkojasi päiväkodissa ja eskarissa? Minä muistan hyvinkin punaiset nahkatossuni, joiden reunoissa komeili resorit. Luulenpa, että melkein joka toisella 80-luvun lapsella oli kyseiset Tintti-tossut. 

Kuva: huuto.net

Huokaisin helpotuksesta kun kuulin, että Reino & Aino Kotikenkä Oy jatkaa Tinttien valmistamista, niiden luojien jäädessä eläkkeelle. Raimo ja Ritva Pirhonen ovat valmistaneet Tintti-tossuja Tamperelaisen kerrostalon kellarissa, aina vuodesta 1979. Hetken Pirhoset ehtivät jo pelätä, että Tinttien teko loppuisi heidän eläkkeelle lähtönsä mukana, mutta onneksi jatkaja löytyi lähikunnasta Nokialta.

Pirhoset eivät ole juurikaan mainostaneet Tintti-tossuja, mutta kaupaksi ne ovat silti aina menneet. Hyvää ei tarvitse mainostaa, vaikka vaikeaa sitä on uskoa 2000-luvulla, kun mainoksia pursuaa joka tuutista. Tämän takia Tintti-tossuista ei ollut saatavina muita kuvia, kun huuto.netissä myytävänä olevia tossuja. Yhdestä kuvasta tulikin sitten mieleeni, miten tossujen pohjiin kirjoitettiin omistajan nimi, jotteivat tossut vaihtaisi omistajaa. 

Kuva: huuto.net

Tintti-tossut tehdään käsityönä ja valmistustapa on sama myös jatkossa. Työvaiheita on yhteensä 12 kappaletta. Jokainen sauma on taitettava oikein, jotta ne eivät paina lapsen jalkaa. Tinttejä tullaan jatkossakin valmistamaan tutuissa perusväreissä: tummasininen, punainen, vaaleanpunainen, kultainen ja musta. Näiden lisäksi Tintti-tossut saavat uusia värimalleja ja Reino- ja Aino-kuoseja. 

Kuva: huuto.net

Mutta missä ovat aikuisten Tintti-tossut? Käyttäisin mielelläni niitä töissä. Varmasti moni muukin lasten parissa työskentelevä käyttäisi näitä, jo pienenä hyväksi todettuja tossuja. Aikuisten Tintti-tossuja odotellessa…


Lähde: Tamperelainen 14.1.2012

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Tuuri

Välillä käy tuuri. Onnestaa ja se pistää hymyilyttämään. Tuuri tipahti syliin eilen illalla. Tai oikeastaan kaikki alkoi viime vuonna, tarkalleen ottaen 11:ta joulukuuta, kun pengoin Tampereen Työväen Teatterin aarteita. Satuimme nimittäin samalla voittamaan Anna Liisa -musikaaliliput. 

Lue blogikirjoitus ”Tampereen Työväen Teatteri avasi aarre arkkunsa”, jos ihmettelet mistä aarteista nyt oikein on kyse: http://jopas-jotakin.blogspot.com/2011/12/tampereen-tyovaen-teatteri-avasi.html

Anna Liisa- musikaalin ensimmäinen kohtaus. Kuva: Pohjalainen

Palataanpa eiliseen iltaan. Olimme tyytyväisin mielin saapuneet katsomaan Anna Liisa -musikaalia, minä ja minun Vintro-saappaani ja mieheni, joka kaikista varoituksista ja kauhuskenaarioista huolimatta oli urhoollisesti saapunut paikalle. Miehet, onko se teidän geeneissä, että musikaali/teatteri -sanan kuullessa alkaa suusta pulputa vaahtoa ja kauhukuvat piirtyvät verkkokalvoillenne. Eikä tuota käsitystä voi korjata, vaikka sattuisikin käymään niin, että pitäisit, jopa nauttisit näkemästäsi kulttuurielämyksestä, sillä eihän se vain käy päinsä. 

Nyt asian ytimeen, kun en näköjään millään meinaa päästä asiaan. Tapahtuipa eilen illalla, että juuri ennen esityksen alkua teatterijohtaja, Riku Suokas kiipesi lavalle. Pahoitellen, Anna Liisa esittävä Suvi-Sini Peltola oli sairastunut. No voihan kissanminttu ja koiran häntä. Onneksi asia kääntyikin riemuksi, sillä musikaalia ei peruttu. Katsojille tarjottiin Anna Liisa -musikaalin parhaat palat. Paikalle saapuneet näyttelijät, tanssijat sekä muusikot esittävät osan musikaalin musiikkinumeroista. 

Stand-up 

Väliajan jälkeen teatterijohtaja, Suokas esitti stand-upia. Suokas pisti itsensä likoon ja kruunasi iltamme kunnon naurupommilla. Tehtävä oli pitkänlinjan stand-up koomikolle haastava, sillä katsomossa istui myös vanhempaa väkeä, jotka eivät ikinä olleet edes kuulletkaan stand-upista. Joten koko esitys piti aloittaa kertomalla mistä stand upissa on oikein kyse. 

-Me koomikot olemme väkeä, jotka mietimme kysymyksiä kuten: jos etanan kuori katoaa, onko etana silloin alasti vai koditon. Kiitos herra Suokas, taas yksi eläinarvoitus kokoelmaani. Illan mittaan jutut saivat stand-upille tavallisia sarkastisia piirteitä. Lopuksi Suokas kertoi miten paljon hän pitää Body Shopin tuotteista. Etenkin yhdestä shampoolaadusta, jonka nimeä en kirveelläkään muista. Joten herra Suokas, voisitko ilmoittaa tuon kyseisen tuotteen merkin, jotta me kanssaihmiset voimme ilahduttaa sinua kyseisellä tuotteella. Lieneekö tuote hiuskutriesi tuuheuden salaisuus?

Riku Suokas Kuva: kingsalliance.fi

AnnaLiisa-musikaalin lisätiedot:

http://www.ttt-teatteri.fi/anna_liisa/etu/

Teatterijohtaja, näyttelijä ja stand-up koomikko Riku Suokkaan kotisivut:

http://rikusuokas.com/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Muutetaan piparkakkutaloon

 

Kulta, unohdetaan pakettitalot ja rakennetaan piparkakkutalo. Lapsetkin varmasti tykkäisivät. Kyllä taatusti, viikossa olisivat syöneet oman huoneensa seinät ja puolen vuoden kuluttua ei olisi jäljellä kattoakaan. Piparkakkutalo, ei ehkä niin käytännöllinen, mutta taatusti makeampi vaihtoehto kuin Älvsby tai Kastelli -talomallit. 

Lempäälän Ideaparkiin on kasvanut herkullinen pikku kylä, jossa asuu kaikenlaista väkeä. On pukkia, muoria ja valkea maa. Parasta on kuitenkin, ettei yksikään talo ole samanlainen. Sen takaa näppärästi rakennetut yksityiskohdat ja tilaratkaisut. Täällä olisi pakettitalojen arkkitehdeille virkistäviä uusia ideoita. Tai miksi ei samalla vaikka uuden asuntomessualueen malli. 

Kuka mahtaa asua komeassa kartanossa?

Kun on kylä, on myös naapureita ja elämää. Eräästä talosta kantautui kovaääninen älämölö. En oikein saanut selvää siitä piipityksen sorinasta. Joitakin sanoja olin erottavani, kuten ”varastettu” ja ”possu”. Olikohan joulukinkku varastettu? 

2000-luvun arkkitehtuuria.

Kukas se siellä? Täällähän näkee tuttuja. Satsuma -kissa, mitä ihmettä sinä täällä teet?  - Tulin sukulaisiin jouluksi. Täällä on kovin rattoisaa, paitsi että naapurit ovat mekastaneet aamusta alkaen. Väittävät, että possut veivät munat pesästä ja nyt he uhkaavat pommittaa possujen taloa. Mutta kai nuo lopettavat joulurauhan julistuksen aikaan. 

- Tässä ovat pikkuserkkuni, Säde, Sattuma ja pikku Pertti, Satsuma esittelee ylpeänä. 

- Ja tuo tuolla, on naapureitten talo. Ne meluisat vihaiset linnut. Nyt niillä näyttää olevan vieraitakin. 

                                       

                                      Tontut työssä

                                                        
    Tontut ovat palanneet Teneriffalta. Iho paloi auringossa. 
                Ei ne tontun posket pakkasesta punastu. 

                                      
                                          Maitoa pitää kuljettaa joka tupaan.

                                        

                                 Petteri ja Pirkko ovat suureksi avuksi.

Tonttujen päämajassa on yllättävän rauhallista, vaikka puolet lahjoista on vielä tekemättä. 

                                              

Facebookin myötä tontut eivät enää juuri harrasta ikkunoista kurkkimista. Homma hoituu nokkelammin omalta  kannettavalta. 

Aikaa jää myös meditatioon.                  
Mitenkäs muuten se joulurauha syntyiskään.

 

                                             Taivas kattona tuvan päällä. 

 

                                                       Kenen lapsi tämä on?

                          Minun on tuo vesseli, Kerttu huutaa ovensuusta.

                          Lopulta on rauha piparkakkukylässä.  

Munat palautettiin linnuille ja possut komeilevat aattopöydissä.

                                      Lisää tietoa Ideaparkin piparkakkutaloista:

                              http://www.ideapark.fi/info/tietoa/uutiset#uutinen-2222


                                     Rovio/Angry Birds kotisivut:
                      http://www.rovio.com/en/our-work/games/view/1/angry-birds

                                      Jos pidit blogista, kerro myös kaverille