Nappi päivässä!

Buttons are a girl’s best friend. Ainakin tämän tytön, sillä nappeja ei voi olla ikinä liikaa. Eilen nappikokoelma kasvoi entisestään, esimerkiksi ihanilla turkooseilla napeilla, joissa on keskellä valkoinen helmi, kultareunuksen kera. Mukaan tarttui myös paljon muita kaunokaisia, kuten väriä valon mukaan vaihtavat punamustat isot napit. Kyseiset napit koristavat nykyään mustan trenssini hihansuita. Valitettavasti näitä nappeja oli vain kaksi kappaletta, olisin mielelläni vaihtanut kaikki trenssini napit. Mutta kyllä nämä kaksikin saavat muutosta aikaan. 

Harvinaista kylläkin on, että napit ovat kiinnitetty vaateparteen, sillä yleensä napit jäävät käyttämättä. Onko se sitten viitseliäisyyden puutetta tai jotain ihan muuta? Veikkaan viimeisintä vaihtoehtoa, sillä ihaninta on kaataa kaikki napit ulos purkista ja ihailla niitä. Kyllä, olen kuin Roope-setä rahasäiliössä, joka ei raaski käyttää pennosiaan. 

Nappi näpistys

Nappimaniani sai alkunsa, ollessani niin pieni, etten edes itse muista ensi kohtaamista. Täytyy siis turvautua äidin kertomaan. Kävimme usein kangaskaupassa ollessani pieni. Äiti nimittäin ompeli siihen aikaan paljon. Palatessamme kotiin yhdeltä näistä kauppareissulta, olin ylpeänä näyttänyt isoa punaista nappia, jonka olin näpistänyt kangaskaupasta. Äiti ei ollut asiasta yhtä iloinen ja pisti minut palauttamaan napin. Köröttelimme sämpylämallisella Saabillamme takaisin kangaskauppaan, jossa jouduin antamaan nappini takaisin kaupantädille.  Buuhuu, sitä elämän vääryyttä! 

Veikkaan, että kyseinen nappiepisodi on iskostunut alitajuntaani, vaikuttaen siten, että minun on pakko saada kaikki maailman napit. Eihän tätä nappimaniaa oikein muutenkaan voi selittää. Nappi päivässä tekee hyvää!