sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Mitä sinulle oikein tapahtui?


Istuin lounastauolla syömässä eväitä Kasarmitorilla, kun katseeni kiinnittyi torin vastapäiseen penkkiin ja siinä makailevaan keski-ikäiseen mieheen. Aurinko lämmitti selkääni mukavasti, joten tuumasin, että mikäs miehen siinä loikoillessa. Katseeni kiinnittyi tarkemmin miehen kasvoihin, etenkin niiden punaiseen värin. Mies oli selvästi polttanut kasvonsa, unohtanut laittaa aurinkorasvaa.

Miehen nuhjuisessa olemuksessa oli jotain, joka sai minut miettimään, ettei mies varmaan ollut unohtanut aurinkorasvaa kotiinsa. Ei miehellä ollut aurinkorasvalle tarvetta laisinkaan, pikemminkin krapularyypylle. Ajatus aurinkorasvasta tuntui nyt typerältä, tarpeettomalta. Mitä koditon laitapuolenkulkija sillä tekisi. Ei mitään, ei sitten yhtikäs mitään.

Hetken kuluttua mies alkoi hapuilla kädellään sepalustaan, arvelin hänelle tulleen tarve helpottaa rakkoaan. Humalapäissään häneltä kuitenkin unohtui, ettei homma onnistu housut päällä. Tumma täplä ilmestyi hänen vasempaan reiteensä ja pisaroi lopulta katukivetykselle. Minut valtasi pistävä myötähäpeä ja iljetys. Että kehtasi röhnöttää ympäripäissään ihmisten ilmoilla keskellä päivää, haisten omalle virtsalleen. Muta kuka minä olin tuomitsemaan miestä. Minunhan tässä tulisi hävetä.

Mietin, milloin ja miten miehen asiat olivat menneet näin huonoon kuntoon. Oliko hän kääntynyt väärään suuntaan elämänpolullaan? Tai kenties jaettu huonot kortit jo ennen syntymää? Oliko hänen tilansa pelkkää huonoa tuuria, elämän epäoikeudenmukaisuutta? Tiesikö hän edes itsekään milloin oli suistunut ojasta allikkoon?

Yksi asia oli kuitenkin varmaa, että myös hän oli joskus ollut lapsi. Tuo lapsi oli jossain vaiheessa elämäänsä istunut koulunpenkillä ja miettinyt miksi hän haluaa tulla aikuisena. Tuolla lapsella oli ollut koti. Oliko se sitten pullantuoksuinen tai Koskenkorvan katkuinen, sitä en tiedä, mutta koti kumminkin, katto pään päällä.

Mitä sinulle oikein tapahtui? Miten se pieni pellavapäinen poika päätyi tuohon torin penkille? Voisinko minä olla tuossa, jos kortit olisi jaettu eri lailla? 

Kuva otettu Suomenlinnassa kesällä 2010




Jos pidit blogista, kerro myös kaverille Hymy

2 kommenttia:

  1. Pisti miettimään.

    VastaaPoista
  2. "Kortit voidaan aina jakaa uudelleen." Tämä kommentti sai minut miettimään.

    VastaaPoista

Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.