Vanhempi - ole tulkki ja tunnekompassi

Istun vastapäätä sinua, sanomatta sanaakaan. Hiljaisuudesta huolimatta sanat sinkoilevat ilmassa. Ne puhuvat tunteiden vaiteliasta kieltä. 

Minulla on siniharmaat silmät, samanlaiset kuin sinulla, mutta valppaammat ja herkemmät. Tulkitsen niillä jokaisen eleesi, rekisteröiden samalla jokaisen sanomattoman sanasi. Tässä katseiden vaihdoksessa tunnen itseni hyvin pieneksi, lapseksi joka olen. Minä tulkitsen hiljaisuutta lapsen silmin. Minä en tiedä enkä tunne sinun rakastavan minua, jos et sinä sitä minulle sanoin kerro ja halauksin osoita. Vanhempi, sinä olet minulle hirmu tärkeä, sillä sinä saat minut tuntemaan itseni tärkeäksi.

Välillä minulla on paha mieli. Silloin minua saattaa pelottaa. Öisin möröt syntyvät peloista. Sinä sanot, ettei mörköjä ole olemassa. Minä teen parhaani uskoakseni sinua. Mutta miksi minua sitten pelottaa, jos mörköjä ei kerran ole olemassakaan? Toivoisin, ettet jättäisi minua yksin tunteitteni kanssa, vaan auttaisit minua ymmärtämään niitä. Minua helpottaisi kovasti, jos saisin puhua mieltäni askarruttavista asioista. Ensiksi minun täytyy oppia luottamaan sinuun. Tietämään, että sinä olet minua varten. Uskallat ottaa tunteeni vastaan ja kannatella niitä vahvoilla harteillasi. 

Vaikein tunteistani on häpeä. Minulla ei ole sanoja tälle tunteelle, enkä minä ymmärrä konkreettisesti mitä häpeä on. Minä tunnen häpeän tuntuvan pahalta. Se saattaa tuntua jopa niin pahalta, että koko minä tunnun huonolta. Entä jos minä olen niin huono, ettet sinä enää tykkää minusta?  Joskus minusta tuntuu, että sinä olet vihainen minulle, vaikken oikein ymmärrä miksi? Minä olen oppinut, että sinä suutut helpommin, kun sinä olet väsynyt ja sinulla on kiire. Silloin minä haluaisin auttaa sinua, mutta tunnen olevani vain tiellä.

Minusta sinä olet kiva kun me tehdään asioita yhdessä. Minä saan välillä valita mitä me tehdään. Kerran me keksittiin oma leikki ja naurettiin yhdessä koko päivä. Siinä leikissä möröt kutsuttiin mukaan. Eikä minua pelottanut ollenkaan, ei edes se kaikkein isoin ja pelottavin mörkö. Minä opin, että mörkö onkin oikeasti kiltti. Ujona peikkona hän ei ollut vaan uskaltanut tulla näkyviin sänkyni alta, ei edes päivällä. Ennen kaikkea minä opin, että mörkö tykkää puhumisesta. Mitä enemmän minä puhun, sen iloisemmaksi mörkö muuttuu. 

Tämä lapsi ei vielä hahmota koko maailmaa, tunne sen kaikkia kolkkia ja syvänteitä. Siksi tarvitsen apuasi vanhempi  - ole minulle tulkki ja tunnekompassi, tässä isossa ja välillä hämmentävässäkin maailmassa. 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille