torstai 2. helmikuuta 2012

Teinityttöjen blogit -huomionkipeitä tuhkimotarinoita

Prinsessa ei kanna mekkoa, vaan mekko kantaa prinsessaa. Tajusin ajatuksen olevan totta, kun leikittelin ajatuksella, mitä unelmamekko merkitsee sadun prinsessoille. Tuhkimo ei ole kukaan tai mikään, ennen kuin hyvä haltijakummi taikoo hänelle unelmamekon ja lasikengät. Kun mekko puoliyön aikaan katoaa, katoaa Tuhkimokin. Hän ei ole enää prinssin katseen arvoinen ja pakenee yö pimeyteen, häveten oikeata olemustaan. Jättäen jälkeensä ainoastaan lasikenkänsä, kengän joka ei ole osa häntä, vaan ajatus tai unelma siitä mitä hän tahtoisi olla. 


Kuva: M Heinonsalmi
Mistä nuoret tytöt unelmoivat nykypäivänä? He tahtovat tulla tosi-tvtähdiksi, idoleiksi tai julkkis-bloggaajiksi. Kaikkia näitä ammatteja yhdistää julkisuus ja paistatteleminen ihailevien katseiden alla. Nämä uudet ammatit ovat 2000-luvun prinsessamekkoja teinitytöille. Niistä kilpaillaan, kuin prinsessamekoista konsanaan, sillä ilman niitä ei voi saada prinssin huomiota tai nykypäivänä pikemminkin katsojien tai lukijoiden huomiota.
 

Nykypäivän tytöille ei enää riitä pelkän prinssin huomio, vaan he vaativat koko valtakunnan huomion. Huomionnälkä on kova myös monissa teinityttöjen blogeissa, joissa vähäpukeiset nuoret tytöt keimailevat kasvavan lukijamäärän toivossa. Kuvat huutavat epätoivoissaan – näe minut, huomaa ja reagoi, sillä ilman katsettasi en ole olemassa. Mikä saa 2000-luvun sukupolven tytöt janoamaan julkisuutta, tätä anonyymin ihmisjoukon peilausta? Miksi oma tuttu lähipiiri ei enää riitä?

Tuhkimo sai omakseen lopulta prinssinsä ja unelmamekkonsa koko loppuelämäkseen, eikä kukaan tai mikään voi sitä häneltä ottaa pois, sillä he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Tähän onnelliseen loppuun liitän ajatuksen siitä, että hänen alamaisensa rakastivat ja palvoivat häntä varauksetta. Toista on bloggaajien maailmassa, sillä anonyymit alamaisesi tai lukijasi eivät rakasta sinua ehdoitta. Blogivaltakunnassa pätee vankkumaton sääntö - mitä seksikkäämpi ja mielenkiintoisempi sinä olet, sitä enemmän me seuraamme blogiasi. Arvannettekin mitä tästä seuraa – huomionkipeitä yrityksiä pysyä blogimaailman huipulla. 


Kuva: M Heinonsalmi
Lasikengin on vaikeata tasapainoilla huipulla, joten tulkaa tytöt alas sieltä. Kyllä me teistä pidetään ilman prinsessamekkojakin, ihan sellaisina kuin olette. Ehkä me aikuiset vain unohdimme tämän teille kertoa, näyttää omalla esimerkillämme. Madalletaan rimaa ja laitetaan tavoitteeksi realistisempi minäkuva, joka saavutetaan ilman koko anonyymin valtakunnan huomiota. 



*Kolumni on kirjoitettu alkusyksystä 2011. 













Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa tekstiä! Itse oon niin monet kerrat pohtinut tätä samaa aihetta, mistä kumpuaa meidän nykynuorten pohjaton huomionkipeys? Kaikki haluavat tulla huomatuiksi ja ihailluiksi, se että lähimmäiset rakastavat ei enää jostain syystä riitäkkään. Halutaan kaikkien pitävän meistä ja huomaavan meidät, mikä ei ole edes mahdollista.

    Itsekkin ikävä kyllä lukeudun näihin 2000-luvun huomiohuoriin. En voi väittää ettenkö blogini kautta hakisi julkisuutta, haluaisi tulla huomatuksi. Olen luonteeltani perfektionisti ja haluan aina vain olla jollain tavalla parempi, saada enemmän lukijoita, enemmän huomiota. Kehrään jokaisesta kehusta.

    Hirveää

    VastaaPoista
  2. yksi huomionkipeä-huoratron-bloggari ilmottautuu myös :D ehkä me kaikki vaan halutaan hyväksyntää ja rakkautta, ja haetaan sitä mitä ihmeellisimmistä paikoista kuten anonyymeilta netistä.

    VastaaPoista

Kommenteista hurmaannutaan hymysuin.