Virpominen – hauskan jännittävää

Innostuin askartelemaan.

Tänään saattaa ovikello soida ja oven takaa kurkistaa pieniä noitia. ”Virvon varvon tuoreeks terveeks...” tai vaihtoehtoisesti ”Virvon varvon pääsiäisbokserit”, kuten yksi nuorimies innostui lausumaan virpomisoksaa tehdessään. Tänään on Palmusunnuntai ja virpomispäivä, joten jos palkkakarkit jäivät ostamatta, kannattaa kaivaa kolikoita valmiiksi virpojia varten. Unohtakaa hedelmät, vaikka ne terveellisiä ja hyviä ovatkin. Kukaan lapsi ei niitä toivo palkaksi. Syödään hedelmiä vuoden kaikki muut 364 päivää, mutta ei tänään!

Virpominen on jännittävä ja iloinen tapahtuma lapsen näkökulmasta. Vaati rohkeutta kolkuttaa vieraan talon ovea, joten mielestäni jo tämä sosiaalinen teko on palkitsemisen arvoinen. Useimmiten oven avaa hymyilevä hyväntuulinen aikuinen, mutta näin ei ole suinkaan joka oven kohdalla. Joidenkin ovien takaa paljastuu nyrpeitä peikkoja, jotka virpojat nähtyään töksäyttävät suustaan negatiivisen lauseen, samalla sulkien oven lasten nenän edestä.  Ymmärrän toki etteivät kaikki halua tulla virvotuiksi. Mutta kaikki te hapannaamat, ymmärtäkää, ettei lapsi voi tietää tätä. Siksi ehdotan, että ripustatte lapun oveen, jossa pääsiäistoivotuksen kera kerrotte, että ette halua tulla virvotuiksi.

Minä odotan innokkaana pikkuvirpojia. Pieneksi pähkinäksi muodostuu kuitenkin joka vuosi, mitä ostaa lapsille palkaksi? Jotain herkkua sen olla pitää, mutta sellaista herkkua, mitä en itse popsi makean nälkääni. Taitaisi siinä tulla moinen poru, kun ilmoittaisin, että tädillä oli karkkia, mutta täti söi ne itse. Tänä vuonna päädyin Muumi-täytelakritseihin. Hyviä, mutta eivät minun suurta herkkua.

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille