KUL JUL!

Stockmannin jouluikkunan näkeminen palauttaa lapsuuden joulun taian. Muistoja ja tuoksuja vuosien takaa. Ajan, jolloin tontut kurkkivat ikkunoissa ja itse leivotut piparkakut sulivat suussa. Aattoiltana joulupukkia odotettiin aamusta saakka. Voi ihme ja harmi, ettei isä koskaan nähnyt joulupukkia. Sattui aina olemaan jossain muualla. 

Joku päivä se sitten paljastui, että miten nämä kaikki seikat liittyivät yhteen, ja ettei koko pukkia ollut olemassakaan. Suurin pettymys oli kuitenkin tonttu-uran kariutuminen. Minä kun olin pitkään haaveillut pääseväni tontuksi, joulupukin apulaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi saattanut olla aika stressaavaa ja kiireentäyteistä työtä. Tai, ei kai tontut stressaa? Eikös ne aina ole iloisella päällä, kuin kissa liukkaalla jäällä. 

Meillä ei ole täällä Nokialla jouluikkunaa, joten rakensimme oman jouluikkunan olohuoneeseen. Myyrä pääsi päätähdeksi, mikä sopi Myyrälle mainiosti. Myyrä viihtyy niin hyvin jouluikkunassa, että hän päätti viettää joulun siellä. Joulunviettoon Myyrä kutsui kaikki sukulaiset ja ystävänsä. Mainiota, he kun ovat perin jouluista sakkia, sopivat kuin karamellit jouluikkunaamme. 

HAUSKAA JOULUA & KUL JUL, IHANAT LUKIJAMME! Teitä on ollut tähän mennessä 8002.