” Ei oltu ihan naisia mutta ei miehiäkään.” - Nuori suomalainen nainen YK:n töissä Nepalissa, Afganistanissa ja Palestiinassa

Afganistanilainen kokoushuone on täyttynyt turbaanipäisistä imaameista ja entisistä sotaherroista. Heidän keskellään istuva vaalea nainen pyytää puheenvuoroa. Hän on YK:n kehitysavun koordinaattori, Minna Härkönen. Ennen tätä YK:n työ on vienyt Härkösen Nepaliin ja sittemmin myös Palestiinaan, jossa hän tällä hetkellä asuu ja työskentelee. 

 

Jerusalem

Istun tietokoneen ääressä Nokialla, kirjoittaen haastatteluni kysymyksiä. Mitä minä voisin kysyä Minnalta? Jo pelkkä ajatus siitä, että Minna tulee avaamaan tämän viestin kotonaan Palestiinassa, kutkuttaa minua. Samalla ajatus iskee, että mielikuvani Palestiinasta ovat pelkästään median luomia. Näissä kuvissa pommit räjähtelevät muurin kummallakin puolen. Miltä arki näyttää Palestiinassa, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Entä minkälaista on tehdä töitä naisena Afganistanissa? Yhtäkkiä kysymystulva valtaa pääni, joten annetaan Minnan vastata. 

Hei Minna, kertoisitko mitä teet työksesi? 
-Hei! Olen töissä töissä Ramallah’ssa, Länsirannalla, kehitysyhteistyötehtävissä Suomen edustustossa. Teen työtä hankkeiden parissa, joita Suomi täällä rahoittaa. Seuraan paikallisia kehityskysymyksiä ja hallinnon kehitystä. 

-Työpäivään kuuluu paljon kontakteja paikallisiin viranomaisiin ja järjestöihin, niihin ihmisiin, jotka toimeenpanevat hankkeitamme. On paljon raportointia, kokouksia, byrokratiaa, eli virkamiehen peruskauraa, mutta onneksi tosi mielenkiintoisessa ympäristössä. Täällä jos jossain kehityspolitiikka on politiikkaa. Se tekee työstä vaikeaa mutta samalla todella antoisaa.

Miten asut? 
-Asun muurin toisella puolella, palestiinalaisessa Itä-Jerusalemissa. Täällä asutaan keskellä poliittista soppaa. Israel hallitsee Itä-Jerusalemia mutta muu maailma katsoo sen olevan osa palestiinalaisaluetta. 

 Länsirannan Hebronin vanhassa kaupungissa katu on jaettu kahtia. Toinen puoli on tarkoitettu israelilaisille siirtokuntalaisille ja toinen puolisko palestiinalaisille.

-Monella tapaa olen kahdessa maassa samaan aikaan. Asun ja työskentelen Palestiinassa, mutta saatan syödä illallisen Israelissa. Kotikatuni moskeijasta raikaa rukouskutsu, mutta muutaman korttelin päässä on ortodoksijuutalainen naapurusto. Tel Avivin rannat ja bileet ovat tunnin ajomatkan päässä. Aika sekavaa.

Lähes 1000 km pitkä muuri jakaa kahtia palestiinalaiskyliä. 

Kirjoituksia muurin seinässä.

 
Olet myös aikaisemmin tehnyt ulkomailla töitä YK:lle.
-Ennen Palestiina olin YK:lla, ensin pari vuotta Nepalissa ja vuoden Afganistanissa. Tuolloin työni oli apujärjestöjen välistä koordinaatiota.

Suomesta katsottuna Palestiinan, Afganistanin ja Nepalin tapahtumat tuntuvat kovin kaukaisilta, milteipä epärealistisilta. Tämän takia on vaikea käsittää, mitä arki on näissä maissa.

-Ihmisten elämä on aina paljon tavallisempaa ja rauhallisempaa kuin mitä uutiskuvat antavat ymmärtää. Jopa Afganistanissa, jonka sodassa kuolee ihmisiä koko ajan on kuitenkin ihme kyllä enimmäkseen tavallista elämää. Sikäläisittäin tavallista. Tuntuu että rakkaus, lapset ja raha kiinnostaa ihmisiä aina eniten. Eikö Anne Frankinkin mieltä painanut onneton rakkaus johonkin poikaan?

Anne Frankin päiväkirja on mielestäni hyvä osoitus, siitä miten kurjuudenkin keskellä voi olla jotain kaunista. Rakkaus on yksi universaaleista tunteista, itsessään niin voimakas ja luontainen tunne ihmiselle. Rakkaus oli Anne Frankille luultavasti myös selviytymiskeino. Tapa kestää sietämätöntä tilannetta. Olisikohan Anne rakastunut samaiseen poikaan, jos tilanne olisi ollut toinen? Sitä ei kukaan tiedä, mutta Annelle rakkaus muodostui tärkeäksi asiaksi, josta kirjoittaa päiväkirjassaan. 

 Afganistanilaisia tyttöjä Fayzabadin kylässä.

Kirjoista puheen ollen, olen lukenut Khaled Hosseinin romaanit, Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika, jotka kummatkin kuuvavat elämää Afganistanissa. Kirjat ovat todellisia lukuelämyksiä, mutta luettuani kirjat en voinut olla ajattelematta, kuinka oikeanmukaisen kuvan ne antavat Afganistanista. Varsinkin kun Hosseini itse on asunut koko aikuisikänsä ulkomailla. Oletko lukenut kyseiset kirjat?

-Olen lukenut nuo kirjat. Ovat ne ajoittain aikamoista saippuaa. Mutta hyviä kirjoja, jotka ovat avanneet monille ikkunan Afganistanin historiaan ja tapaan elää. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että Talibanien hallitsema Afganistan oli kurja paikka, varsinkin naisille. Vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana, eli Taliban-hallinnon kaatumisen jälkeen, on tehty harppauksia koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen, on Afganistan vielä yksi maailman köyhimmistä maista. Jos on joku sota päällä kymmeniä vuosia putkeen, ei ole todellisia mahdollisuuksia kehittyä. Ja vaikka naisia ei teloiteta kivittämällä enää Kabulin stadionilla, niin kuin Hosseinin kirjoissa, niin on afganistanilaisnaisen asema yhä melko ala-arvoinen.  

-Tapasin tosin työni kautta vahvojakin naisia, naisjärjestöjen johtajia ja vaaliehdokkaita, jotka uskalsivat ottaa itselleen tilaa. Pienessä Takharin provinssissa työskennellessäni tutustuin naisten radioaseman perustajaan. Hän kohtasi yhteisössään jatkuvaa vastustusta. Tyypillistä oli että hänestä puhuttiin säädyttömänä naisena. Mutta hän jaksoi jatkaa työtään, päivästä toiseen. Afganistanista lähdettyäni sain häneltä sähköpostin, jossa hän kertoi saaneensa Talibanilta tappouhkauksia. Se veti hiljaiseksi. Miten sitä sellaisessa tilanteessa neuvoo toista? 

Kunduz, Afganistan.

Nainen lukemassa Koraania, äitienpäivä seremoniassa Afganistanissa.

Minkälaista on tehdä töitä naisena Afganistanissa ja Palestiinassa?
-Afganistan oli tämän suhteen tietenkin ihan omaa luokkaansa. Siellä en saanut ensinnäkään YK:n turvallisuussäädösten takia liikkua vapaasti kaupungilla, liikuin lähinnä työpaikan ja kodin väliä panssaroidussa autossa. Vaikka ulkona oli aina huivi päässä, niin vaaleana naisena sai tietenkin paljon huomiota. Toisaalta meitä ulkomaalaisnaisia ei laskettu ihan samaan kastiin kuin paikallisia naisia. Ei voitu, koska meidän kanssa piti pystyä työskentelemään.

-Ei oltu ihan naisia mutta ei miehiäkään. Ja itsekin piti irrottautua ajatuksesta, että oli erilainen. Kun on nuori nainen kokoushuoneessa täynnä afgaanimiehiä, joista puolet ovat turbaanipäisiä imaameja tai entisiä sotaherroja, ei voi alkaa miettimään mitä ne sinusta ajattelee. Pitää pyytää puheenvuoro ja tehdä työnsä.

-Asuintiloissamme ei ollut muita liikuntamahdollisuuksia kuin työpäivän päätteen lentopallopelit työkavereiden, eli miesten, kanssa. Pelasin. Ja kaupungilla varmasti puhuttiin siitä YK:lla asuvasta naisesta joka ei ollut nainen ollenkaan. Tai ehkä jotain pahempaakin. Pakko kuitenkin sanoa, etten ikinä kokenut itseäni syrjityksi, en partaukkojen kanssa kokouksissa enkä lentopallokentällä. Voi kun antaisivat omille naisilleen yhtä paljon kunnioitusta kuin minulle. 

Kuvassa afgaanipoikia ja Minna istumassa hylätyn neuvostoaikaisen tykin päällä.

 

-Afganistanin jälkeen Palestiina on verrattain helppo, kaikin tavoin. Uskon tosin että ajan myötä olen omaksunut jonkinlaisen itsesensuurin mitä tulee pukeutumiseen ja käyttäytymiseen tällaisissa maissa. Se on osittain itsesuojeluvaisto mutta myös kunnioitusta paikallisia naisia kohtaan.

Mitä teet vapaa-ajallasi?
-Elämämme Jerusalemissa on oikeastaan, ainakin paperilla, samaa kuin se olisi kotona. Asun poikaystäväni kanssa. Käymme töissä, kaupassa ja teemme ruokaa. Katsomme telkkaria, treenaamme ja käymme ulkona. Tuohan se tietenkin oman bonuksensa, että olemme aurinkoisessa Välimeren maassa…Kunhan tämä talvi vain loppuisi! Kun ulkona on 10 astetta niin sisällä on ehkä 11. Ottaisin milloin tahansa Suomen paukkupakkaset kunhan sisätiloissa olisi lämmin. 

Tel Aviv, Israel

 

Jos saisit ottaa mukaan Suomeen yhden asian jokaisesta maasta, mitkä nämä kolme asiaa olisivat?
 - Nepalista toisin värit, Afganistanista maisemat, Palestiinasta omanarvontunnon ja Israelista auringon.

 

Katmandu, Nepal
  

Afganistan, näkymä helikopterin ikkunasta.

*Kuvat: Minna Härkösen valokuva-albumista


Lisätietoja YK:sta:

www.ykliitto.fi/

www.finlandun.org/public/default.aspx?nodeid=35893&contentlan=1&culture=fi-FI

Kirjailija Khaled Hosseinin kotisivut:
www.khaledhosseini.com/