Lapset pohtivat

Vuosien takainen muisto pulpahti pintaan, lukiessani Aamulehden perheilmoituksia. Muistoni liittyi sekin lehden lukemiseen, mutta lehti oli silloin Helsingin Sanomat ja paikka isoisäni keltainen keittiö. Istuimme vastakkaisilla puolilla keittiön pöytää kummatkin lukien ilmoituksia. Kiinnostuksemme aiheet vaan olivat kovin erilaiset. Minä luin vihityt-palstaa ja isoisä kuolleet-palstaa. Olimme hyvin eri elämän tilanteissa, tavallaan niin eri tilanteissa, että meidän oli välillä vaikea ymmärtää toinen toistamme. 

Isoisän vihkisormus sekä isoisän äidin kihla- ja vihkisormukset.

Tänä päivänä minä olen naimisissa ja isoisä ansaitulla levollaan. Ennen poismenoaan isoisä jaksoi vielä juhlia häitäni 97-vuotiaana. Sittemmin kuolema ei ole muistuttanut itsestään kuin vasta viime viikolla. Lukiessani avaruuskirjaa 6-vuotiaille lapsille, kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä juolahti yhden lapsen mieleen. Minä muutun papukaijaksi kuollessani, lapsi totesi iloisesti ja jatkoi kertomalla, mitä kaikkea kyseinen papukaija osasi tehdä. Tämän innoittamana myös kaikki muut lapset alkoivat haaveilla papukaijaksi muuttumisesta ja linnut saivat lasten mielikuvituksen siivittämänä mitä hienoimpia piirteitä.

Lapset pohtivat kaikenlaista, se on selvää se. Kuten myös se, että lapsi pohtii asioita oman kehitystasonsa mukaan. Nämä lapset eivät nähneet kuolemaa pelottavan asiana, pikemminkin päinvastoin. Heidän puheissaan kuolema oli pelkkä sivutie papukaijojen mielikuvitusmaailmaan. Joillekin lapsille kuolema on pelottava asia. Lapsen mielessä saattaa pyöriä ajatuksia yksin jäämisestä, jos äiti ja isä kuolevat. Tai häntä voi pelottaa ajatus, että oma kuolema erottaa hänet rakkaista ihmisistä. Ja sitten vielä se kaikkein suurin kysymys: minne ihminen menee kuoltuaan? 

Häissä otettu kuva, joka kuvaa hyvin minun ja isoisäni suhdetta. Yhteys oli, mutta välissämme oli aina yhden sukupolven kokoinen tyhjä paikka. Se maailma johon isoisä syntyi vuonna 1912, oli hyvin erilainen kuin 80-luvun sukupolven maailma. 

 
Minusta lapsen kanssa yhdessä pohtiminen on se kaikkein tärkein asia. Se, että lapsi jää yksin ajatuksiensa kanssa on paljon pahempi asia, kuin se ettei aikuinen osaa vastata kaikkiin lapsen esittämiin kysymyksiin. Kerro asiasta totuudenmukaisesti, niin kuin itse näet asian. Kiertoilmaisuja kuten nukkui pois, tulisi välttää, jottei lapsi ala pelkäämään nukkumaan menoa. 

Olisi myös mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia lasten kanssa juttelemisesta. Aiheena voi olla myös joku muu asia kuin kuolema. Lapset kun osaavat esittää mitä erilaisimpia kysymyksiä ja hyvä näin.  

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Sano se laamaksi!

Oletko kyllästynyt Times New Roman-fonttiin? Eikö edes Arial miellytä enää? Jos näin on, tulet pitämään seuraavasta. Laama-fontti (Llama font) tuo varmasti piristystä työpäivääsi. Lisäksi kyseinen fontti tuo tervetullutta vaihtelua tylsiin asiakirjateksteihin, kun arvuuttelet mitä tekstissä oikein lukee. Laama-fontti kun ei ole ihan helpoimmasta päästä. 

Hello

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa Laama-fontilla? Sen keksijöiden Avery Oldfieldin ja Jack Inscoen mukaan laamat tekevät elämästä paremman. Laama-fontti helpottaa kuulemma etenkin vaikeiden uutisten kertomista. Helvetica-fontti on kavereiden mielestä liian kylmä ja Times New Roman liian epäystävällinen. Sano se laamaksi – Say it in Llama.

 



Kieltämättä seuraavakin ikävä tieto sai pehmeämmän sävyn kirjoitettuna laama-fontilla. Vinkki viestin lukemiseen: viesti on englanniksi. Jos et kuitenkaan saanut selkoa laamoista, voin kertoa sinulle, että yläpuolella lukee - I'm sorry we amputated the wrong leg (Olen pahoillani, amputoimme väärän jalan).


Laama kotiin
Laama on sorkkaeläin, joka kuuluu kamelieläimiin. Se on alun perin jalostettu Etelä-Amerikassa kuljetusjuhdaksi. Nykyään laamoja pidetään myös lemmikkeinä, sillä ne ovat hyvin oppimiskykyisiä. Niiden kanssa voi jopa harrastaa laama-agilityä. 

Kuva: www.laama.fi/harrastus.htm

Kirjoita laama-fontilla:
http://llamafont.com/


 Tietoa laamasta:
www.alpaca.fi/info/laama/




Pahoittelut laamakuvien huonosta laadusta näiden kahden kuvan myötä. Hieno Ålgreen ja Cristoffer Lloyd -kuin kaksi marjaa.

                                                 Kuvat: nyt.fi
                                
                                                        
                           

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Kieroja rinkeleitä

Kymmenentuhatta sivun näyttöä rasahti täyteen! Hienoa, minä totean. Katsoin hienoa-sanan synonyymit, mutta joskus vähemmän on enemmän, paljon yksinkertaisuudessaan.

Mietin sopisiko tähän hetkeen syvällinen ajatus tai kenties naseva lausahdus. ”Ja ilo alkoi, muttei riitä pelkät onnen kyyneleet” Tudu, tudu ja tudu, Chisu vei kielen, kun tässä samalla kuuntelen Baden-Badenia. 

Kuva:yle.fi

Chisu, ihastuin sinuun kesällä 2009 ja rakastuin lopullisesti viime syksynä. Sinä olet ”suloinen Sabotage”, leikkisä ja samalla melankolinen. Baden-Baden videosi saa minut kaipaamaan Helsinkiä ja ratikoiden kilkettä. Ei ole ratikan vertaista kulkuvälinettä ja ratikalla tarkoitan nimenomaan näitä vanhoja rämiseviä kapistuksia. Juuri niitä, joihin pitää ottaa askeleen, jos ei parikin päästääkseen kyytiin. 

”Enkelit on kieroja kuin rinkelit”, Chisu taitaa pitää rinkeleistä, kun mutustelee niitä, sekä Sabotage -videolla, että Kohtalon oma-videolla. Tiedä häntä? Minulle maistuu rinkelit laiturilla nautittuna. Ne ovat pohdinta, mussuttelu ruokaa parhaimmillaan. Sopivan makeata ja epäkorrektia, ainakin järvessä käyneenä. Lapsena, kun nämä kierot rinkelit aina tipahtivat järveen ja pakkohan tuota perinnettä on ollut jatkaa.

Joku viisas on väittänyt, että hyvä blogi pysyy lestissään, mutta unohti mainita, ettei tuo lesti saisi olla kirjava kuin mummon tilkkutäkki. Aloittaessani minulla oli ajatus, että kirjoitan asioista jotka kiinnostavat minua. Juuri sellaisia vähän syvällisempiäkin juttuja, joita voi miettiä syödessään rinkeliä. Mutta toisaalta, minä olen tyttö, joka aina välillä dippaa rinkelinsä kalaveteen, mikä väistämättä tuo mukanansa humoristisiakin tekstejä. Ei kirjoiteta valmiilla muoteilla, vaan laitetaan muotit seinälle kehystettynä!

 
Teepiparkakku muotista taulu. Käytä taustana vaikka servettiä. Ei ainakaan muotti/muotit pääse katoamaan, kun ovat seinällä esillä.





Chisu Baden-Baden:
http://www.youtube.com/watch?v=Yu19IWuIArY&feature=related

Chisu Sabotage:
http://www.youtube.com/watch?v=jOsW6BHzrD8

Chisu Kohtalon Oma:
http://www.youtube.com/watch?v=qH7qzBvHFic&feature=relmfu

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Arkielämän roolipeliä

“All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,…”

Willian Shakespeare, näytelmässä: As you like it.

Koko maailma on näyttämö,
ja kaikki miehet ja naiset ovat ainoastaan näyttelijöitä,
heillä on poistumisensa ja sisääntulonsa, … (vapaa suomennos)

Ihminen on omalaatuinen eläin. Vaikka hän vaeltaisi kauas aavikolle, sivilisaation ulkopuolelle, kantaa hän yhä edelleen yhteiskunnan rakenteita mukanaan. Niin lujasti on häneen iskostunut elämänsä aikana opitut normit ja käytännöt. Vaikka jättäisimme yhteiskunnan taaksemme, ei itse yhteiskunta tule koskaan jättämään meitä. Se elää ihmisessä, kasvaa ja muotoutuu kauttamme.

Ennen kaikkea ihminen on sosiaalinen eläin. Eläin, jolla on monta roolia, joita hän esittää jokapäiväisessä elämässään. Naisella on naisen rooli, tyttären ja todennäköisesti myös äidin rooli. Päivisin nainen vetää opettajan roolia ja kahvitauolla hän sujahtaa kollegan rooliin. Kotimatkallaan hän poikkeaa ruokaostoksilla. Kiittää kassaneitiä kohteliaan asiakkaan roolissa. Kotiovella hän moikkaa naapuria, toteuttaen hyvän naapurin roolia. Keittiössä hän laskee ruokaostoksensa käsistään ja luo tyytyväisen puolison katseen, ruokaa laittavan miehensä suuntaan.

Sosiologi, Erving Goffman jäljittelee Shakespearen ideaa maailmasta näyttämönä. Hän kuvaa sosiaalista maailmaa teatterin kautta. ”Minällä” on monta roolia, jotka syntyvät yhteistyössä kanssaihmisten kanssa. Vuorovaikutus ei Goffmanin mukaan ole sattumanvaraista, vaan hyvinkin järjestynyttä ja sääntöjen ohjaamaa. Lopputulosta ei voi etukäteen tietää, sillä se määräytyy osallistujien yhteistyön mukaan. 

Ajatelkaamme esimerkiksi näytelmää, joka tapahtuu kaupan kassajonossa. Jokainen osallistuja tietää näytelmän säännöt ja pyrkii näyttelemään sen mukaan. Jonottaminen on itsestään selvää ja kassajonon odotetaan etenevän joutuisasti. Kassaneidin tulee tietää kassakoneen toiminnot ja niksit, mikä tekee hänestä hyvän työtekijän. Tuolloin kassaneiti säilyttää kasvonsa ja pystyy suorittamaan ehjän rooliesityksen. 

Goffmanin mukaan kasvot on se osa minästämme, jotka annamme julki sosiaalisissa tilanteissa. Onnistunut roolisuoritus tarkoittaa, että olemme säilyttäneet kasvomme. Olemme esittäneet täydellisen roolin, mikä lisää onnistumisen ja varmuuden tunnetta. Epäonnistunut roolisuoritus johtaa kasvojen menettämiseen, joka tuottaa häpeän tunnetta. Tällainen tilanne saattaa syntyä kassajonossa, kun asiakas ojentaa kassaneidille alennuskupongin, jota kassaneiti ei entuudestaan tunne. Jono pysähtyy, kun kassaneiti joutuu kysymään apua.

Kakuttaminen, mielenosoitus, jolla pyritään samaan toinen menettämään kasvonsa.

Sen lisäksi, että pyrimme suojelemaan kasvojamme epäonnistumiselta, pyrimme myös suojelemaan kanssaihmisiä menettämästä kasvojaan. Myötähäpeä ei ole mieluinen tunne, joten sitä pyritään yleensä välttämään. Huomatessaan ettei kassaneiti tunnista alekuponkeja, asiakas saattaa tokaista - voin yhtä hyvin käyttää ne myöhemmin. Kassajonon pysähtyminen ei ole kenenkään edun mukaista, ei kanssaihmisten tai itse asiakkaan kannaltakaan.

Goffmanin ” The Presentation of Self in Everyday Life” (suomennos, Arkileämän roolit) on helppo, luettava kirja arkielämän vuorovaikutuksesta. Kirjassa Goffman valjastaa teatterialan sanastoineen, maalaamaan arkielämän kanssakäymistä. Näytös, rutiinit, yleisö, näyttämö, lavastus ja sen takainen näkymätön alue (backstage) ovat osa Goffmanin luomaa kuvaavaa ja oivaltavaa termistöä arkielämästämme.


Lue lisää Gofmanista:

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/goffman.html

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Tinttien pelastus

Muistatko vielä minkälaiset töppöset lämmittivät jalkojasi päiväkodissa ja eskarissa? Minä muistan hyvinkin punaiset nahkatossuni, joiden reunoissa komeili resorit. Luulenpa, että melkein joka toisella 80-luvun lapsella oli kyseiset Tintti-tossut. 

Kuva: huuto.net

Huokaisin helpotuksesta kun kuulin, että Reino & Aino Kotikenkä Oy jatkaa Tinttien valmistamista, niiden luojien jäädessä eläkkeelle. Raimo ja Ritva Pirhonen ovat valmistaneet Tintti-tossuja Tamperelaisen kerrostalon kellarissa, aina vuodesta 1979. Hetken Pirhoset ehtivät jo pelätä, että Tinttien teko loppuisi heidän eläkkeelle lähtönsä mukana, mutta onneksi jatkaja löytyi lähikunnasta Nokialta.

Pirhoset eivät ole juurikaan mainostaneet Tintti-tossuja, mutta kaupaksi ne ovat silti aina menneet. Hyvää ei tarvitse mainostaa, vaikka vaikeaa sitä on uskoa 2000-luvulla, kun mainoksia pursuaa joka tuutista. Tämän takia Tintti-tossuista ei ollut saatavina muita kuvia, kun huuto.netissä myytävänä olevia tossuja. Yhdestä kuvasta tulikin sitten mieleeni, miten tossujen pohjiin kirjoitettiin omistajan nimi, jotteivat tossut vaihtaisi omistajaa. 

Kuva: huuto.net

Tintti-tossut tehdään käsityönä ja valmistustapa on sama myös jatkossa. Työvaiheita on yhteensä 12 kappaletta. Jokainen sauma on taitettava oikein, jotta ne eivät paina lapsen jalkaa. Tinttejä tullaan jatkossakin valmistamaan tutuissa perusväreissä: tummasininen, punainen, vaaleanpunainen, kultainen ja musta. Näiden lisäksi Tintti-tossut saavat uusia värimalleja ja Reino- ja Aino-kuoseja. 

Kuva: huuto.net

Mutta missä ovat aikuisten Tintti-tossut? Käyttäisin mielelläni niitä töissä. Varmasti moni muukin lasten parissa työskentelevä käyttäisi näitä, jo pienenä hyväksi todettuja tossuja. Aikuisten Tintti-tossuja odotellessa…


Lähde: Tamperelainen 14.1.2012

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

PÖÖ, täältä tulee hirmuinen Paavo!

Pöö, ei ole mitään pelättävää, sanoo varjoista esiin hiipivä iso tumma hahmo. Kuka tuo iso ja vakava mörön näköinen mies on? Sehän on Paavo, siis Lipposen Paavo. Luulin jo hetken, että Putous- ohjelman Sulo-mörkö on tehnyt oman mainoksen. Mutta Lipponenhan se siinä pelottelee kaikenikäisiä kansalaisia. 

Katso Lipposen vaalimainos: 

http://www.youtube.com/watch?v=BETLkEyb2yw

Paavo Lipponen ja Sulo-mörkö, melkein kuin kaksi marjaa. 




 








Mtv3-kanava on vuoden vaihteessa lanseerannut uudet ikärajamerkinnät. Tarkoitus on suojella lapsia vahingollisilta ohjelmilta. Lipposen mainokseen tulee ehdottomasti liittää merkki, saattaa aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi mainoksesta napsahtaa kunniamaininta, sillä mainos aiheuttaa takuuvarmasti ahdistusta ja hämmennystä myös aikuisissa. Ihan vakavasti ottaen tämä mainos pelottaa varmasti perheen pienempiä, joten sallittu yli 7-vuotialle merkki on oikeasti paikallaan. 

Sitten se kaikkein suurin kysymysmerkki, - Mitä ihmettä Paavo haluaa viestittää tällä mainoksellaan? Mitä meidän ei tarvitse pelätä? Minä pelkään jo! Nimittäin, että Lipposesta tulee presidentti.




Mtv3:n uudet ikäraja merkinnät:
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/uutiset.shtml?998931


Putos-ohjelman kaikki sketsihahmot: 
http://www.mtv3.fi/putous/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille  

Angry Presidents

Presidenttiehdokkaat ovat kiukkuisella tuulella presidenttipelin loppusuoralla. Kuka pääsee linnaan pesimään? Ja onnistuuko kukaan lyömään kiukkuista Mighty Saulia ja mitä tapahtuu, jos EU kriittiset possut häviävät? Kaiken tämän saamme tietää aikaisintaan vaalipäivänä 22.1 tai viimeistään 5.2, jos toiselle kierrokselle joudutaan. 

 Presidenttiehdokkaat 2012

Erikoiskyky: Mighty Sauli voittaa 30:n marginaalilla, riippumatta siitä miten ammut (ainakin spekulointien mukaan).  

Erikoiskyky: Sari Bird muuttuu näkymättömäksi tv-väittelyissä. 

 Erikoiskyky: Eva Birdauet pystyy muuttamaan jokaisen tason, solidaarisuuden tai avoimuuden tasoksi. 

Erikoiskyky: Big Paavo on isoin ja hitain. Rikkoisi helposti linnanmuurin, jos hänellä vain olisi enemmän aikaa. 

Erikoiskyky: Pekka Bird ei tunnista ulkomaalaisia vihaisia lintuja. 

Erikoiskyky: Angry Paavo räjähtää, jos puheeksi tulee hänen vaimonsa muniminen. 

Erikoiskyky: Hyvän itsetunnon takia Paavo Pig osaa lentää, vaikka onkin possu. Kruunasi itsensä ennenaikaisesti. 

Erikoiskyky: Soini Pig ei haluaisi presidentiksi ollenkaan, mikä saa Angry Paavon suuttumaan entisestään. 

Teksti ja kuvat:  

http://yle.fi/extrem/artikel/musiknoje/42561-Angry-presidents-ar-har

Muista äänestää viimeistään sunnuntaina 22.1! 

Ota vaalikone avuksi, jos vielä pähkäilet ketä äänestää.

Lista vaalikoneista:

www.vaalit.fi/38488.htm

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille