Lauri Johansson - hieman erilainen kummisetä

Tunteeni ovat vähintäänkin ristiriitaiset aloittaessani kirjoittamisen Lauri Johanssonista. Nykyisestä elinkautisvangista, entisestä Natural Born Killer -rikollisjärjestön johtajasta. Mistä moinen tunnemyrsky, enhän minä edes tunne koko miestä? 

 

Minä tiedän Lauri Johanssonin ainoastaan iltapäivälehtien, sekä ajankohtaisohjelmien perusteella. Lisäksi minä tiedän miehen tunnustaneen kolmen henkilön murhat. Ennen kaikkea minä tiedän Johanssonin kertoneen uskoon tulemisestaan vankilassa, syntien anteeksiannosta, uskoon tulemisen kautta. 





Tekisi mieli huutaa – ei se toimi noin. Ei murhia saa anteeksi, tulemalla uskoon. Voiko murhia edes saada anteeksi? Kuka sen anteeksiannon voi tehdä? 

Mahdollisuus Muutokseen -missio on 75:n kristillisen seurakunnan mediakampanja. Missio levittää sanaa ihmisistä, jotka ovat Jumalan sanan myötä saaneet uuden elämänsuunnan. Heidän käsialaansa on esimerkiksi, paheksuntaa herättänyt homojen muuttaminen heteroiksi – kampanja. Yksi Mahdollisuus Muutokseen -mission keulakuvista on Lauri Johansson. Hänen muuttumisestaan uskoon tulemisen myötä, kerrotaan mission kotisivuilla seuraavasti: ”Murhamies tuli tunnontuskiin. Sain veriruskeat syntini anteeksi.”

Johansson lisää toki Mahdollisuus Muutokseen -mission näkyvyyttä, sillä Lauri Johansson kiinnostaa kansalaisia. Ainakin Googlen hakukoneen perusteella, sillä Googlettamalla hakukone antaa noin 1 320 000 tulosta nimellä Lauri Johansson. Samoihin lukumääriin pääsee myös hakemalla Tarja Halosen nimeä, noin 1 430 000 tulosta. Mahdollisuus Muutokseen -missio on siis oivaltanut Johanssonin pr-näkyvyyden ja samalla allekirjoittanut väitteen, ei ole väliä onko julkisuus hyvää vai huonoa, kunhan on julkisuutta.

Aamulehden (30.10.2011) haastattelussa Johansson myöntää olevansa narsisti, ”jota julkisuus hivelee”. Eli julkisuutta mies ei ainakaan tämän haastattelun mukaan kaihda. Samaisessa haastattelussa Johansson kertoo olevansa muuttunut mies, kuten olen jo useaan otteeseen kuullut eri medioissa. Uutta tietoa sen sijaan on, että Johansson on lukenut hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Samaisessa haastattelussa Johanssonin ammatiksi ilmoitetaan opiskelija. Tavoitteena on päästä diakonia-ammattikouluun, päämääränä sosionomi-diakonin virka. 

Jos otsikko: Lauri Johansson - hieman erilainen kummisetä, herätti ihmetystä ja kysymyksen miten kyseinen asia liittyy aiheeseen. Voin kertoa teille, että Lauri Johansson on kuuden lapsen kummisetä. Tai ainakin Aamulehden haastattelun mukaan, jossa asiasta kerrotaan Johansson inforuudussa. ”Oho: Kuuden lapsen kummisetä.” Samassa ruudussa kerrotaan lisäksi, että Johansson harrastaa shakin pelaamista ja pitää Mika Waltarin kirjoittamasta Sinuhe egyptiläisestä. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Sekoitetaan pakkaa kertomalla, että Lauri Johanssonin isällä oli tapana piestä Johanssonia päivittäin aina kolmetoistavuotiaaksi saakka. Tällöin Johansson sai tarpeekseen ja lähti kotoaan. Hän alkoi viettää aikaa paikallisten puliukkojen seurassa. Tämä asia ei toki selitä miksi Johanssonista tuli rikollinen ja murhaaja. Se kertoo, ettei Johanssonin lapsuus ollut helppo. Tämä asia ei myöskään anna anteeksi Johanssonin pahoja tekoja.

Jäljelle jää vielä kysymys - onko Johansson muuttunut mies, joka katuu tekojaan. Sen tietää ainoastaan Johansson itse. Vai onko kaikki huomionhakuisen ihmisen mediashowta? Ihmisen, joka riisti kolmen ihmisen hengen. 

Kuvat Aamulehti (muokattu)

http://www.koemuutos.fi/

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka vaihtavat märät sukat heti kuiviin ja heitä, jotka antavat märän sukan kuivua jalassa. Kumpi sinä olet?

Istun sohvalla oikean puoleinen jalka paljaana. Märkä sukka makaa vieressäni ruskealla sohvalla. Se ei kuivu ihan hetkeen, sen verran sukka kastui suolla. Voisin tietenkin ripustaa sukan kuivumaan ja hakea yläkerrasta kuivan sukkaparin. Saattaisin, mutta minä istun sohvalla oikea jalka paljaana, märkä sukka vieressäni. 

 

Yksi märkä sukka ja sen takia paljas jalka, se ei ole iso juttu. Asiasta tule monimutkaisempi, kun sitä miettii laajemmin, ajatellen ihmisten toimintatapoja. Mieleeni tulee väistämättä ajatus sietokyvystä ja sen ympäröivästä mukavuusalueesta. Sietääkö märkää sukkaa pitävä ihminen enemmän negatiivisia asioita elämässään, vaikka nämä eivät aina olisi hänelle edullisia? 

Tämä sukkadilemma on verrattavissa ihmisen sietokykyyn, kuinka paljon me siedämme negatiivisia asioita ja tapahtumia arjessamme? Missä vaiheessa ihminen turhautuu ja päättää tehdä asialle jotakin. Muuttaa kenties suuntaa? Vai kestämmekö tiettyjä asioita vain siksi, että luulemme sen olevan osa elämää?

Jotkut asiat ovat toki pala arkea, ”sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä läpi”. Kukin tekee tämän omalla tyylillään, ensimmäinen rämpien, toinen vastavirtaan ja kolmas kroolaten. Mutta pysähtyykö kukaan heistä, kysyäkseen itseltään – mitä sinulle kuuluu? Tuntuuko tämä hyvältä? Ja jos ei tunnu, niin voisiko asiat tehdä toisin? Taidanpa hakea kuivan sukkaparin lämmittämään jalkojani.

                                                               Mitä polkua sinä kuljet?

  

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

Leikitään!

Värikästä ja hauskaa -puulelut vetävät puoleensa sekä lapsia, että aikuisia. Pakko kokeilla, ja tässä lelukaupassa nimenomaan saa kokeilla, ihastua ja riemastua. Mikä paikka se sellainen on? Pirkanmaan Lelu ja Koriste, se on hieman erilainen lelukauppa Nokialla. 

Perinteisten puisten leikkikalujen ja pelien suuri valikoima erottaa Pirkanmaan Lelun ja Koristeen muista lelukaupoista. Puinen leikkikalu on sekä kestävä tuote, että ekologinen valinta. Suurin osa nykyleluista on oheistuotteita tv-ohjelmille tai videopeleille. Nämä lelut ovat kausituotteita, samoin kuin niiden suosio. Puulelut puolestaan ovat varma valinta, jos haluaa klassikkolelun, joka tuo ilo myös seuraaville sukupolville.

Kaupasta löytyy toki muovi- ja pehmolelujakin, kuten myös erilaisia koriste-esineitä. Eli, jokaiselle löytyy jotakin.

Pingviinit pyllähtelevät alas pitkin mäkeä. 

                                                               Nooan arkki, lastaa äkkiä eläimet kyytiin. 

Pallot kiemurtelevat alas rappusia pitkin, kun lyöt niitä vasaralla. 

Vasaroi palloja. Ihmettele pitkin ramppeja liukuvia palloja, jotka välillä ”katoavat näkyvistä”. 

                                                                                Soittorasioita

Laita marmorikuula ylimpää kulhoon. Kulho kippaa kuulan seuraavaan jne. 

Iloisen värikäs sateenvarjo piristää sateista päivää. Sammakon kanssa tekee mieli mennä ulos, vaikkei sataisikaan. Hauskat eläinaiheiset kahvat ovat puuta. 

Nalle soittaa ksylofonia kun vedät sitä perässäsi.

Pelataan, kuka rakentaa korkeimman apinatornin.

Pese hampaat tiimalasin mitatessa aikaa. Taustalla puinen onnenpyörä. 

                                                                  3D-palapeli hevonen ja Stegosaurus 

Brum, ajetaan kilpaa! Vedä taaksepäin ja auto singahtaa matkaan.

Puinen kuorma-auto 

Palapeli, vaihdellaan nalleille asuja. 

Tutti on lapselle rakas, eikä siitä ole helppo luopua. Nämä tutit tuotiin lelukaupan Jennille ja vaihdettiin puiseen kuorma-autoon. Myös myymäläpäällikkö Jenni Nikkilän omalla tytöllä on kohta  edessä tutista luopuminen. - Luovutamme tutit pihapiirimme vauva-oraville. Pihakuusessa asuvat ”olalat” ovat tytön mielestä kovin hauskoja. 

Liikkeen kotisivut. Voit myös tilata tuotteita liikkeen verkkokaupasta. 

www.lelujakoriste.fi 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

FACELIFT – uudistunut blogi

Tervetuloa uudistuneelle Jopas Jotakin -blogisivulle. Tästä lähtien blogi ilmestyy virtuaalisen lehden muodossa. Sisältö noudattaa samaa linjaa, eli kaikkea järjen ja tunteiden väliltä. Kirjoitusten aiheet käsittelevät mm. ajankohtaisia uutisia, muotia, sosiaalipsykologisia teemoja, runoutta ja arjen huumoria. Tulemme myös jatkossa vierailemaan Pirkanmaalaisissa muoti-, sisustus- ja muiden alojen liikkeissä, joista juttua myös blogissa. 

Tekijät

Kirjoittaja on 30-vuotias nokialainen nainen, joka miettii mitä tekisi isona. Koulunpenkkiä on kulutettu lukemalla sosiaalipsykologiaa yliopistolla. Samalla on pätevöidytty sosiaalityöntekijäksi ja tehty töitä lastensuojelun saralla. Toimittajan ja kolumnistin hommia on kokeiltu paikallislehdessä. Tämä blogi syntyi ajatuksesta kirjoittaa jotain omannäköistä. Asioista, jotka koskettavat, mietityttävät ja naurattavat. 

Valokuvaaja on 31-vuotias nokialainen mies, joka haaveilee valokuvaajan ammatista. Lehtikuvaajan työtä on tullut kokeiltua paikallislehdessä. Oikeusnotaarin paperit löytyvät takataskusta ja maisterin tutkinto on gradun loppuunsaattamista vaille valmis. Valokuvaaminen tuntuu enemmän omalta jutulta, ja kouluttautuminen tälle alalle on työn alla. 

  

Kaikki blogin kuvat ovat kuvaajan käsialaa, ellei muutamassa poikkeustapauksessa erikseen mainita. Mikäli haluat käyttää jotain kuvaa, ota yhteyttä jopas-jotakin@hotmail.fi.

Kerro mielipiteesi

Ihastunut tai vihastunut, tärkeintä on että herätimme mielenkiintosi. Voit kommentoida kirjoituksia, jokaisen tekstin alalaidassa olevassa Comments -kohdassa.  Kommentteja saa myös lähettää osoitteeseen jopas-jotakin@hotmail.fi Samaiseen osoitteeseen voi myös lähettää juttuvinkkejä, oli sitten kyse ajankohtaisesta aiheesta tai sinusta itsestäsi. Ole myös yhteydessä, jos haluat toimia vierailevana kirjoittajana tai jos tarvitset valokuvaajaa.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Ruosteessa – pukeudu hillityn värikkäästi

Ruosteista oranssia, hunajaisen keltaista ja vihreää kuin golfkenttä. Kuulostaako liian värikkäältä? Kyllä, jos puet kaikki värit samanaikaisesti. Ei, jos yhdistät kirkkaat värit esimerkiksi hillittyyn harmaaseen tai valkoiseen. 

Pitsi on ehdoton suosikkini syksyn trendeistä. Valkoinen pitsipaita on ihanan naisellinen ja sen voi yhdistää melkeinpä minkä vaatteen kanssa tahansa. 

Toinen suosikkini on rento harmaa neuleliivi. Tekoturkiskauluksen voi halutessaan irrottaa.  

Keltainen nahkahame on ystäväni äidin peruja. Se on viihtynyt 15 vuotta vaatekaapissani ja on päässyt ulkoilemaan kunnolla vasta tänä syksynä. Hameen herkullinen väri tulee hyvin esiin yhdistettynä harmaaseen neuleliiviin.

Tämä vihreä vintage-jakku oli rakkautta ensisilmäyksellä. Lyhyen pituutensa takia se on täydellinen yhdistelmä hameen kanssa. Musta tai harmaa hame ei näytä synkältä tämän väripilkun kanssa.

Ruoste, emmin hieman ennen kuin tajusin, miten hyvin tämä väri sopii yhteen mustan ja harmaan kanssa. Kuvan vintage- jakku odottaa vielä pienennystä. Sen jälkeen se sopii hyvin yhteen tummien farkkujen ja valkoisen kauluspaidan kanssa. 

Värikästä syksyä! 

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

Mitä sinulle oikein tapahtui?

Istuin lounastauolla syömässä eväitä Kasarmitorilla, kun katseeni kiinnittyi torin vastapäiseen penkkiin ja siinä makailevaan keski-ikäiseen mieheen. Aurinko lämmitti selkääni mukavasti, joten tuumasin, että mikäs miehen siinä loikoillessa. Katseeni kiinnittyi tarkemmin miehen kasvoihin, etenkin niiden punaiseen värin. Mies oli selvästi polttanut kasvonsa, unohtanut laittaa aurinkorasvaa.

Miehen nuhjuisessa olemuksessa oli jotain, joka sai minut miettimään, ettei mies varmaan ollut unohtanut aurinkorasvaa kotiinsa. Ei miehellä ollut aurinkorasvalle tarvetta laisinkaan, pikemminkin krapularyypylle. Ajatus aurinkorasvasta tuntui nyt typerältä, tarpeettomalta. Mitä koditon laitapuolenkulkija sillä tekisi. Ei mitään, ei sitten yhtikäs mitään.

Hetken kuluttua mies alkoi hapuilla kädellään sepalustaan, arvelin hänelle tulleen tarve helpottaa rakkoaan. Humalapäissään häneltä kuitenkin unohtui, ettei homma onnistu housut päällä. Tumma täplä ilmestyi hänen vasempaan reiteensä ja pisaroi lopulta katukivetykselle. Minut valtasi pistävä myötähäpeä ja iljetys. Että kehtasi röhnöttää ympäripäissään ihmisten ilmoilla keskellä päivää, haisten omalle virtsalleen. Muta kuka minä olin tuomitsemaan miestä. Minunhan tässä tulisi hävetä.

Mietin, milloin ja miten miehen asiat olivat menneet näin huonoon kuntoon. Oliko hän kääntynyt väärään suuntaan elämänpolullaan? Tai kenties jaettu huonot kortit jo ennen syntymää? Oliko hänen tilansa pelkkää huonoa tuuria, elämän epäoikeudenmukaisuutta? Tiesikö hän edes itsekään milloin oli suistunut ojasta allikkoon?

Yksi asia oli kuitenkin varmaa, että myös hän oli joskus ollut lapsi. Tuo lapsi oli jossain vaiheessa elämäänsä istunut koulunpenkillä ja miettinyt miksi hän haluaa tulla aikuisena. Tuolla lapsella oli ollut koti. Oliko se sitten pullantuoksuinen tai Koskenkorvan katkuinen, sitä en tiedä, mutta koti kumminkin, katto pään päällä.

Mitä sinulle oikein tapahtui? Miten se pieni pellavapäinen poika päätyi tuohon torin penkille? Voisinko minä olla tuossa, jos kortit olisi jaettu eri lailla? 

Kuva otettu Suomenlinnassa kesällä 2010

Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

Valion design-maito

www.valio.fi

Ihanaa arjen estetiikkaa, design-maitotölkit ovat täällä. Suomalaiset suunnittelijat muotoilivat maitotölkit uuteen uskoon. Suunnittelijakaartiin kuuluvat myös vaatesuunnittelijat Tiia Vanhatapio sekä Paula Suhonen. Oma suosikkini on Klaus Haapaniemen suunnittelema kissa-design. Haapaniemi on tuttu muun muassa Iittalan Taika-astiasarjasta.

Katso kaikki uudet maitotölkit Valion sivuilta:

http://www.valio.fi/tuotteet/maidot/#/muotoilija=etusivu

                  

                      

                       

                        

                         

                    

                           

                    

         Jos pidit blogista, kerro myös kaverille

Tunneäly

Järki ja tunne kamppailivat keskenään, kumpi voitti? Järki katosi metsään ja tunne kasvoi pakahtumistaan, kunnes puhkesi kuplana ilmaan. 

Shakki on järkipeli, jossa pelaajat tekevät strategisia siirtoja. Jokseenkin helppoa, jos osaat pelin säännöt ja sinulla on pelisilmää. Elämän shakkipeli sen sijaan ei aina ole niin simppeliä, sillä siinä lisävaikeuden peliin tuovat tunteet. Shakkipeli vaikenee heti, jos asetamme itsemme pelinappuloiden sijaan pelilaudalle. Tällöin emme enää seuraa peliä ylhäältä päin katsottuna, vaan elämme pelin sykkeen keskellä. Joukkuetoverit tulevat entistä enemmän tärkeimmiksi, kun pelistä tulee henkilökohtainen. Pelaako joukkue yhteen pussiin ja toimiiko henkilökemiat? 

Nykypäivänä tunneälyä arvostetaan yhä enemmän, pelkällä matemaattisella ja loogisella ajattelutavalla ei pitkälle pötki. Tunneäly tarkoittaa taitoa tunnistaa tunteiden merkitys ja tämän taidon hyväksikäyttämistä ongelmanratkaisuissa. Tunneäly on valttia tämän päivän työmarkkinoilla, sillä tunneälykäs ihminen omaa hyvät vuorovaikutustaidot ja taitaa tiimityöskentelyn salat. 

Tunneäly helpottaa myös arkea, sillä tunneherkkä ihminen osaa tulkita paremmin sekä omia, että muiden tunteita. Tunteet ohjaavat valintojamme ja toimintojamme. Meitä ohjaavat sekä negatiiviset että positiiviset tunteet, jotka vuorostaan vaikuttavat päätöksiimme, niin suuriin kuin pieniinkin. Tunteita ei pitäisi missään nimessä vähätellä, sillä mitä paremmin me ymmärrämme niitä, sitä paremmin asiat sujuvat kotona, ja sen ulkopuolellakin. Puhumattakaan, miten tärkeätä ihmisen hyvinvoinnille on tunnistaa omat tunnetilansa ja täten elää tasapainoista elämää. Tehdään tunteet tutuiksi puhumalla, sillä tunteita ei kuulu jättää kaapin pohjalle pölyttymään.

Särmää Syksyyn

”Ihminen on onnellinen kun hänen ei tarvitse kompastua hikisiin sukkiin.” Mitä lienee tuo tarkoittavan? Sitä en tiedä. Satuin vain kuulemaan tämän kohdan miesten välisestä keskustelusta, kävellessäni pitkin Isoa Roobertinkatua. 

Ihminen on onnellinen kun päässä keikkuu sievä hattu. Tai ainakin minä olen, sillä hattu on syksyllä lämmin kaveri. Näin syksyllä kannattaa ystävystyä myös nahkakäsineiden ja huivien kanssa. Hyväksi kamuksi on osoittautunut myös tekoturkiskaulus, jota voi pitää niin ulkotakin kuin villapaidankin kanssa.

Ruosteenvärinen, naisellinen hattu oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Fedora -mallinen, harmaa hattu sopii sekä miehelle, että naiselle.

Aina ei kannata ostaa uutta, sillä herkullisimmat löydöt teet kirpputorilla. Useimmiten kävelen kirpputorilta tyhjin käsin, mutta silloin kun nappaa, nappaa kunnolla. H&M kamaa ei kirpputorilta kannata ostaa. Suuntaa katseesi vintage -aarteisiin. Sanonta, ennen tehtiin parempia ja kestävämpiä tuotteita, pitää tasan paikkansa. H&M vaatteita voi ostaa ihan itse liikkeestä, sillä nämä sesonkituotteet ovat parhaimmillaan vain tuoreena.

Parhaat kirpputorilöydöt olen Helsingissä tehnyt Kaivarin Kanuunassa, Ison Roobertinkadun Uff:ssa ja Jäähallin kirpputorilla. Tampereella Punaisen Ristin kirpputori Kontti on oikea aarreaitta. Moron peräkonttikirpputori Tampereen keskustorilla, on myös käymisen arvoinen.

                                   Herkkupaloja 

Näyttävät nappikorvakorut, ja et tarvitse muita koruja. Voisikohan rakkaus nappikorviksiin, jotenkin liittyä nappimaniaani?

Vanha taskukello on näyttävä kaulakoru. Kello toimii myös somisteena vyöhön kiinnitettynä.

Värikkäät käsineet ovat päivän piristys.

Asu saa särmää turkiksen myötä.

Huivi, solmi rusetiksi kaulaan.

Lisää tietoa yllä mainituista kirpputoreista: 

http://www.kaivarinkanuuna.fi/ 

http://www.uff.fi/iso-roobertinkatu-4-6.php 

http://www.helsinginjaahalli.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=85&Itemid=92

http://www.redcross.fi/punainenristi/kontti/kontti2/fi_FI/tre/ 

Haloo, haiskahtaa salaliitteorialle

Nyt riitti! Vaatekaapistani ei löydy yhtään parillista sukkaa tai ehjiä sukkahousuja. Haiskahtaa pahasti salaliitolle. Epäilen, että sukkateollisuus ja pesukoneteollisuus ovat lyöneet hynttyyt yhteen, saadakseen entistä enemmän maallista mammonaa. Mihin sukat katoavat? Joka pesukerran yhteydessä sukkia katoaa mystisesti. Onko pesukoneessa salaluukku, joka imaisee joka toisen sukan? Onko sukkiin olemassa paikanninta, jotta sukan nykyinen olinpaikka pystyttäisiin selvittämään? 

Miksi kestäviä sukkahousuja ei ole keksitty? Lopettakaa älypuhelimien kehittäminen. Kyllä tuolla vanhalla Nokiallakin soittelee. Kehittäkää sen sijaan älysukkahousut, jotka eivät mene rikki ensimmäisellä käyttökerralla. Ehjille sukkahousuille on enemmän tarvetta kuin älypuhelimille. Vaihtoehtona on tietenkin älypuhelin, joka osaa paikata rikki menneitä sukkahousuja. 

Illalla tiedossa juhlat, eikä kaapistani löydy yhtään ehjää sukka-housuparia. Mitä tehdä? Kehitetään uusi muoti, rikkinäiset sukkahousut. Mitäs sitten sanotte sukkapohatat, kun kukaan ei enää osta sukkianne!

Elämä tarjolla

Hei, nyt olisi elämä tarjolla.

Halvalla ei lähde, sillä sinun täytyy itse.

Tässä sitä olisi kuitenkin tarjolla.

Mitäs teet? Ei se ole ihan sama!

Tuhlari sinä olet, jos niin väität.

Katso eteesi, ei se tie ole joka aamu liki.

Kerran sinä seisoit siinä, justiinsa siinä missä nytkin.

Olit pienempi, kevyempi, menossa yhteen suuntaan.

Totta kai se oli helpompaa. Todettiin ja sinä menit.

Nyt sinä olet tässä.

Ei hiiskaustakaan. Odotatko sanomaa?

Kuuntelet väärästä suunnasta.

Ei se tule ulkoa, vaan kasvaa sisältä.

Ei se ihan tyhjästä.

Sinun täytyy ruokkia, kasvattaa kuin matoa.

Tiesitkö, että mato voi katketa kahtia ja jatkaa?

Se jättää puolet taakseen. Kai se luopuu kun on pakko.

En usko, että se ajattelee, että kokeillaan nyt tätä.

Madoilla ei ole tylsää, ne elävät. 


(Oma runo /2011 )

  

Rämmittiin kuvaajan kanssa suolla. Hirvikärpänen ystävystyi kuvaajan kanssa, vaikkei vastakaikua saanutkaan.  Suo haisi mädälle, mutta aurinko paistoi sen verran ihanasti, että eipä tuo haitannut.